behind the scenes...vaahterasiirappi-pekanpähkinä -kuppikakut!

Tervehdys taas. Jällen luvassa behind the scenes -postaus. Lupailinkin viimeksi, että kerron hieman tumman/mustan taustan käyttämisestä kuvissa. Mustan taustan käyttöön liittyvät kikat olen oppinut kantapään kautta. Olen aina kadehtinut onnistuneiden tumman puhuvien ruokakuvien ottajia. Miten heidän mustat taustansa ovatkaan olleet niin mustia ja tasaisia. Alkuun yritin itse laittaa kuvien taustalle niin mustaa kartonkia kuin tummia kankaitakin. Koskaan en kuitenkaan onnistunut saamaan kunnollista mustaa, tasaista taustaa.

Jälleen aloin selvitellä asiaa netin ihmeellisestä maailmasta. Päädyin jos jonkinmoiselle valokuvaussivustolle. Toisissa neuvottiin käyttämään kuvankäsittelyohjelmia taustan aikaansaamiseksi. Minulla ei kuitenkaan ole monimutkaiseen kuvien käsittelyyn aikaa, joten halusin vastauksen, jota käyttää itse kuvaustilanteessa.

Uskomatonta mutta totta, vastaus on musta sametti. Musta samettikangas nimittäin imee itseensä parhaiten valoa, joten taustan tasainen tummuussa selittyy kyseisellä ominaisuudella. Itselläni sattui olemaan kirpparikassissa ikivanha, pitkään käyttämätön samettihame. Se sopisi mainiosti ruokakuvaukseen.

Kuten kuvista näkyy, roikkuu musta samettihameeni suunnilleen suorassa taustalla. Koska sametin valonimukyky on niin hyvä, ei pienet rypyt haittaa lainkaan toisin kuin esim. muita ohuita tummia kankaita käyttäessä. Nyt siis vain kaappeja penkomaan, josko mustaa samettia sattuisi löytymään. Myös kangaskauppojen alelaareista saattaisi samettipaloja löytyä. Olen myös miettinyt mustan villakangastakin potentiaalia. Minulla sellaista ei ole, mutta jos sinä omistat sellaisen, niin testaa ihmeessä, josko sekin toimisi hyvin valoa imevänä elementtinä. Niin ja kerro kokeilustasi minulle!

Jälleen kerran olen käyttänyt reflaa (iso valkoinen kangas) luonnonvaloa pehmentämään. Ohessa näet reflan merkityksen. Vasemmalla on käsittelemätön kuva, joka on otettu ilman reflaa. Oikealla taas on kuva reflan kanssa otettuna. Lisäksi valkoinen laatikon kansi on häivyttämässä varjoja valon vastakkaiselta puolelta.

Oikeanpuoleista kuvaa olen käsitellyt kuvankäsittelyohjelmalla vielä kauttaaltaan lisäämällä mm. kuvan kirkkautta, korostamalla vaaleita osioita ja säämällä valkotasapainoa hieman lämpimämmäksi. Käsitelty kuva löytyy näiden kuvien alta.

Tämmöistä tällä kertaa. Kertokaahan ihmeessä oliko samettikeksintöni jo entuudestaan teille tuttu?

-Doro-

Vaahterasiirappi-pekanpähkinä -kuppikakut!

Vaahterasiirappi on pitkään ollut yksi ehdottomista suosikeistani. Yleensä olen pistellyt sitä poskeen turkkilaisen jogurtin kanssa. Tällä kertaa päätin kokeilla herkkuani leivonnassa. Ja voi vitsit, että näistä tuli hyviä. Ihan mielettömän meheviä ja täyteläisiä. Ehdottomasti kokeilemisen arvoisia.

Pekaanipähkinät kruunavat kuppikakut. Ne rouskuvat ja antavat mukavaa suutuntumaa. Kuorrutuksen mascarponekerma on ylellinen ja täyteläinen kaveri vahvalle kakulle. Testatkaa ja ihastukaa.

Seuraavassa postauksessa kurkistetaan taas kameran taakse. Kerron hieman mustan taustan käytöstä kuvauksessa...

-Doro-

Vaahterasiirappi-pekanpähkinä –kuppikakut (n. 15 kpl):

6 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1tl soodaa

¾ tl inkivääriä

55g voita

1.2 dl fariinisokeria

2 munaa

3 dl vaahterasiirappia

2 tl vanilja-aromia

1 dl piimää

1.2 dl pekaanipähkinöitä

mascarpone-kermakuorrutus:

2.4 dl kuohukermaa

n.1 dl tai maun mukaan tomuskeria

2.4 dl mascarponejuustoa

lisäksi:

vaahterasiirappia kuppikakkujen koristeluun ja kostuttamiseen

n. 15 kokonaista pekaanipähkinää koristeluun

kuppikakut:

Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat, siirappi ja vanilja samalla vatkaten. Lisää kuivia aineita vuorotellen piimän kanssa taikinan joukkoon. Lisää lopuksi karkeaksi rouhitut pähkinät. Sekoita tasaiseksi. Lusikoi taikinaa paperisiin Amerikan-muffinivuokiin (2/3), jotka olet asettanut kuppikakkupellille. Paista 175 asteessa uunin keskitasolla noin 20 min. tai kunnes kakut ovat tikulla kokeiltaessa kypsiä. Anna jäähtyä.

Paina jäähtyneiden kuppikakkujen pintaa siten, että syntyy pieni kolo. Lorauta koloon noin 1 tl vaahterasiirappia.

mascarpone-kermakuorrutus:

Laita metallinen kulho pakastimeen 10 minuutiksi. Ota kulho pakastimesta ja kaada siihen kerma ja tomusokeri. Vaahdota kerma vaahdoksi. Lisää notkistettu mascarponejuusto.

Lämmitä jäätelökauhaa/lusikkaa lämpimässä vedessä. Kuivaa kauha/lusikka ja ota sillä kuorrutusta ja nosta kuorrutuspallo kakkujen päälle. Käytä jäätelökauha/lusikka kuumassa vedessä jokaisen lisäyksen välissä. Koristele kuppikakut lopuksi vaahterasiirapilla ja pekaanipähkinöillä.

Pikkuleipätikkarit!

Noin viikko takaperin halusin kokeilla näitä suloisen söpöjä pikkuleipätikkareita, jotka bongasin suositusta sprinkle bakes -blogista. Blogiin näiden piti tulla jo viime viikolla, mutta ah, niin ihana oksennustauti otti minut otteeseensa. Kuvotuksissa ei bloggaaminen ottanut onnistuakseen.

Cakepopsit taitavat olla jo vähän nähtyjä, vaikka edelleenkin rakastan niitä. Nyt uutta huutoa ovat sokeripikkuleipätikkarit. Nämä ovat tosi helppotekoisia. Vaihekuvia en ottanut, mutta löydät niitä mainitsemastani blogista. Vain mielikuvitus on rajana millaiset värikombinaatiot näihin valitset. Pieni poikani valitis väreiksi ihanan vaaleanpunaisen ja keltaisen. Niillä sitten mentiin.

Hyvää viikkoa!
-Doro-

Pikkuleipätikkarit (n 10 kpl):

115g voita

1.75 dl sokeria

puolikas muna

1 tl vaniljasokeria

2.75 dl vehnäjauhoja

elintarvikevärejä (pastavärejä)

tikkaritikkuja

Vaahdota voi ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää puolikas muna (riko muna lasiin ja vatkaa haarukalla rakenne rikki) ja sekoita taikinaan. Lisää vehnäjauhot ja sekoita massaan. Mikäli massa tuntuu murenevalta, lisää hieman munaa. Valmis taikina muotoutuu palloksi, eikä siitä irtoa murenia.

Jaa taikina kahtia. Värjää muutamalla tipalla elintarvikeväriä kumpainenkin taikinapala haluamasi väriseksi. Lisää jauhoja, mikäli taikina tuntuu liian löysältä. Laita taikinapalat jääkaappiin ”lepäämään” ja viilentymään noin 15 minuutiksi

Ota viilenneistä taikinapaloista noin ruokalusikallisen kokoiset palaset ja muotoile ne käsissäsi paksuiksi, lyhyiksi pötköiksi. Kiinnitä pötköt päällekkäin ja ala rullata niitä työtasolla ohuemmiksi. Kun Pötkö on noin sormenpäänpaksuinen, pyöräytä se vielä muutaman kerran itsensä ympäri pitämällä toisesta taikinapötkön päästä kiinni. Jos et ymmärtänyt, kurkista sprinkle bakes –blogista vaihekuvat.

Kierrä pötkö itsensä ympärille ja työnnä tikkaritikku pikkuleivän läpi saumakohdasta. Työnnä tikkaritikku aivan pikkuleivän yläosaan asti, ei kuitenkaan siitä läpi. Aseta pikkuleipätikkarit pellille. Jätä riittävästi väliä, jotteivät pikkuleivät paistuessaan ja levitessään jää kiinni toisiinsa. Paista 175 asteessa noin 10 min. Anna tikkareiden jäähtyä ennen kuin nostat ne pelliltä.

Behind the scenes...cantuccinit!

Hyvää uutta vuotta 2015!
Lupailin joulun jälkeen postailla hieman kuvankäsittelyn merkityksestä valokuvauksessa. Pyrin aina ottamaan mahdollisimman "hyviä" kuvia kameralla. Yleensä kuitenkin aina muokkaan kuviani jollakin tavalla. Käytän light roomia kuvankäsittelyyn. Sain siihen pikapikaopetuksen ystäväni mieheltä ja loput olen yrittänyt opetella itse yrityksen ja erehdyksen kautta. Ohjelmalla olisi varmasti minulle niin paljon enemmän annettavaa, en vain osaa hyödyntää sen kaikkia mahdollisuuksia. Yksi hyvä vinkki vaikeiden tietokoneohjelmien opetteluun on etsiä you tubesta opetusvideoita. Hakukenttään kirjoittetaan vain ohjelma ja haluttu toiminto (esim. light room, white balance).

Käytännössä rajailen kuvia uudelleen, mikäli sihen on tarvetta. Myös valkotasapainoa muokkaan, sillä yleensä se mättää minulla aina suuntaan tai toiseen. Cantuccinikuvissa minun ei tarvinnut rajata kuvia uudelleen, mutta kuvien kirkkautta muokkasin hieman. Oikeanpuoleinen kuva on alkuperäinen, vasemmassa kuvassa kirkkautta on säädetty astetta kirkkaammaksi. Lisäksi halusin hieman korostaa kuvien utuista tunnelmaa, joten lisäsin kuvaan valmiilla toiminnolla vaaleaa "harsoa" kuvan reunoihin. "Harso" myös suuntaa katsetta oleelliseen eli cantuccineihin.

Täytyypä joku kerta näyttää teille myös ennen ja jälkeen kuvat valkotasapainon muokkauksen jälkeen. Sitä kun kerran teen aika ahkeraan. Outoa, että näissä kuvissa valkotasapainolle minun ei tarvinnut tehdä mitään. Niin ja muistuttelen vielä, että mikäli haluat muokata kuvia mahd. paljon, kannattaa kuvat ottaa raw-muodossa ei esim. jpeg:nä.

Lopuksi vielä kuvat itse kuvaussessiostani. Kuten näkyy olen jälleen käyttänyt reflaa pehmentämään luonnonvaloa. Lisäksi olen laittanut suuret valkoiset heijastavat pinnat (ikean laatikoiden kannet) kuvan etualalle varjoja häivyttämään.

-Doro-