Haamu-kuppikakut!

Halloween on täällä tänään ja sitä on syytä juhlia superkeveillä ja mehevillä salmiakki-suklaa -kuppikakuilla. Aikaisemmin en olekaan kokeillut kuppikakkutaikinaa, josta puuttuu kokonaan voi. Näistä puuttuu ja tilalla on öljyä. Lopputulos on todella keveä. Maunsa puolesta nämä ovat kuitenkin äärettömän täyteläisiä. Lopputulos on siis juurikin sitä, mitä minä rakastan.

Kuppikakut kätkevät sisäänsä yllätyksen. Pala Fazerin salmiakkisuklaata viimeistelee makunautinnon. Päällä on huippuhyvää suklaakuorrutusta, jonka pinnalle ripottelin murskattuja turkinpippureita. Jotta makeakiintiö täyttyisi näiden syömisen jälkeen, viimeistelin kakkuset vielä sveitsiläisestä marengista pursottamillani haamuilla. Vola ja halloween voi alkaa.

Ensi viikolla taas kurkistus näiden kuppikakkujen kuvaussessioon.

Hyvää viikonloppua!
-Doro-

Haamu-kuppikakut eli suklaa-salmiakki -kuppikakut marenkihaamulla (n.12kpl) :

kuppikakut:

85g taloussuklaata
0.75 dl kaakaojauhetta (makeuttamaton)
1.75 dl kuumaa kahvia
1.75 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2.25 dl vehnäjauhoja
0.5 tl leivinjauhetta
0.5 tl soodaa
6 rkl rypsiöljyä
2 munaa
12 palaa Fazerin salmiakkisuklaata

suklaakuorrutus:

200g voita huoneenlämpöisenä
2 dl tomusokeria
1 dl kaakaojauhetta (makeuttamaton)
0.5 dl glukoosisiirappia
200g taloussuklaata

sveitsiläinen marenki + koristelu:

3 munan valkuaista
3 dl sokeria

koristelu:

turkinpippurirouhetta
mustaa elintarvikeväriä


kuppikakut:
Rouhi suklaa pieniksi paloiksi. Mittaa suklaa ja kaakaojauhe kulhoon. Kaada päälle kuuma kahvi. Anna seistä hetki ja sekoita tasaiseksi massaksi. Lisää sokerit ja sekoita. Jätä jäähtymään.

Vatkaa suklaamassaan öljy ja munat. Sekoita jauhot, sooda ja leivinjauhe keskenään. Lisää kuivat aineet suklaa-munamassaan ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikinaa kuppikakkumuottiin aseteltuihin paperivuokiin. Paina jokaiseen muottiin suklaapala. Tarkista, että suklaa peittyy kokonaan. Paista 175 asteessa noin 18 min. tai kunnes kakut ovat kypsiä tikulla kokeiltaessa.

suklaakuorrutus:
Sulata suklaa vesihauteessa ja jätä jäähtymään. Vaahdota voi, tomusokeri ja kaakaojauhe vaahdoksi. Lisää glukoosisiirappi ja vatkaa tasaiseksi. Lisää lopuksi jäähtynyt, mutta vielä juokseva suklaa ja vatkaa tasaiseksi.

sveitsiläinen marenki:
Mittaa marengin aineet lämpöä kestävään kulhoon. Laita vesihauteeseen ja lämmitä seosta koko ajan sekoittaen n. 65 asteiseksi tai kunnes sokerikiteet ovat täysin sulaneet valkuaiseen. Ota kulho vesihauteesta ja jatkaa valkuaissokerimassan vatkaamista sähkövatkaimella, kunnes se on täysin jäähtynyttä ja erittäin kuohkeaa.

kuppikakkujen kokoaminen ja koristelu:
Pursota suklaakuorrutetta jäähtyneiden kuppikakkujen päälle. Ripottele päälle murskattuja turkinpippureita. Pursota lopuksi haamut sveitsiläisestä marengista. Et tarvitse tyllaa haamuihin. Tee silmät elintarvikevärillä: kasta hammastikku väriin ja piirrä silmät.

Behind the scenes...

Muistan kun aloitin bloggaamisen vajaa kaksi vuotta sitten. Leivonta sujui muitta mutkitta, mutta leipomusten kuvaaminen sen sijaan tuotti harmaita hiuksia. Tuntui etten koskaan onnistunut luomaan ihailemieni ruokablogien kuvien kaltaisia otoksia. Siitä sitten alkoi armoton, mutta hitaasti etenevä harjoittelu. Alku oli tahmea ja hankala ja tuntui kuin koko valokuvakieli olisi ollut vain minua vastaan. Aukot, valkotasapainot, suljinajat ym. vain vilisivät silmissä.

Apua sain serkkuni valokuvaajaksi opiskelevalta mieheltä (nykyään hän on ihan oikea valokuvaaja Hannes Kainulainen). Oppien myötä tuli hankittua uusi kamera ja sen myötä sitten aloin saavuttamaan itseäni enemmän tyydyttäviä kuvia. Edelleen koen tarvitsevani harjoitusta, enkä ole vieläkään täysin tyytyväinen kuviini. Nälkä siis taitaa kasvaa syödessä.

Koko oppimisprosessini on tuntunut siltä kuin olisin joutunut keksimään pyörän uudelleen. Sen verran vaikeaa on ollut löytää selkokielistä, ymmärrettävää ja vielä ruokakuvaukseen liittyvää tietoa. Nyt kun jo ymmärrän hieman kuvauksen päälle, on tiedon etsiminen oikeine termeineen huomattavasti helpompaa. Ainoa rajoite uuden oppimiselle on aika, jota töihinpaluuni jälkeen on ollut hyvinkin rajallisesti.

Yksi ilta pohdiskelin edellistä ja mietin, miksi minä en voisi jakaa omia vinkkejäni parempien ruokakuvien aikaansaamiseksi. Niinpä keksin aloittaa "behind the scenes" -postaukset. Näiden postausten tavoitteena on osoittaa, miten omat ruokakuvani syntyvät ja antaa mahdollisuus kurkistaa kuvan "ulkopuolelle" sinne, minne ei normaalisti näe.

Toivon, että omista vinkeistäni voisi olla apua niille, jotka ehkä kamppailevat omissa otoksissaan samojen asioiden kanssa, jotka tuottivat minulle harmaita hiuksia blogiurani alussa. Ehkäpä joku loistokuvaaja innostuu jakamaan myös omia vinkkejään kommettiosuudessa tai kertomaan, miten minä voisin onnistua paremmin.

Asiaan siis. Ensimmäiset behind the scenes -kuvani on näpsäisty kännykkäkameralla pikaisesti sitruuna-unikonsiemen -kuppikakkujen kuvaussession päätyttyä. Koska valoa alkaa olla jo aika rajallisesti, eikä salamalla saa hyviä kolmiulotteisia kuvia, toteutan kuvauksen mahdollisuuksien mukaan lasiverannallamme. Ikkunat ympäröivät huonetta kolmelta seinältä. Kameran asetin ikkunattoman seinän puolelle. Muussa tapauksessa olisin aiheuttanut turhia varjoja kuviini.

Luonnonvalo on yleensä paras mahdollinen valo. Pilvinen päivä parempi kuin aurinkoinen. Ja nyt valon vähentyessä, alkaa kamerajalustalla olemaan aika suuri merkitys. Jalustan ansiosta pystyn ottamaan pitkällä suljinajalla tarkkoja kuvia. Suljinaika on siis se aika, joka on käytännössä kameran laukaisimen painamisen ja itse "räpsähdys"äänen välissä. Valoa pääsee kameraan koko suljinajan. Mitä pimeämmät kuvausolosuhteet sitä pidempi suljinaika. Kädessä kameraa pitelemällä ei saa tarkkoja kuvia, vaan on oltava jalusta ja joissakin tapauksissa jopa kaukosäädin kuvan ottoa varten.

Kännykällä ottamissani kuvissa näkyy etuvasemmalla valkoinen, iso, pyöreä kangas. Sain sen yllätyksenä serkkuni valokuvaajamieheltä. Saadessani sen, en vielä tiennyt, miten tärkeän roolin se saisi tulevissa kuvissani. Tämän pyöreän kankaan, jonka nimeä en siis tiedä, avulla saan lisää valoa kuviini. Asetan kankaan valoa vasten, jolloin se heijastaa kuvaan lisää valoa ja samalla myös vähentää tummia varjoja. Periaatteessa mikä tahansa valkoinen kangas ajaa saman asian.

Kuvan taustalle olen laittanut tavallisen kaupasta saatavan ruskean mattapintaissen lahjapaperin. Alla on pinnasängyn toinen reuna pitämässä paperia paikoillaan. Kuvissani ei näy näissä kännykkäkuvissa näkyvät lahjapaperin rypyt. Tähän on syynä käyttämäni kameran objektiivi ja sillä saatava aukko (f-arvo). Mitä pienempi f-arvo sitä suurempi on kameran aukko ja sitä enemmän valoa objektiivin läpi menee. Aukko vaikkuttaa myös kuvan syväterävyyteen. Mitä enemmän valoa objektiivin läpi menee, sitä huonompi syväterävyys. Tämä ominaisuus on juurikin se, mikä saa ruokakuvan taustan epätarkaksi. Tätä pidetään yleensä tavoiteltavana ominaisuutena ruokakuvissa.

Kameran objektiivilla on siis järisyttävän suuri merkitys hyvin ruokakuvien aikaansaamiseksi. Jos johonkin kannattaa panostaa, niin hyvään objektiiviin, jolla on mahdollista saada pieni f-arvo. Pienellä arvolla tarkoitan n. f/2-3. Omalla objektiivillani pääsen f/2.8 -arvoon ja se riittää vallan mainiosti taustan tarkkuuden vähentämiseen.

Kuvan stailaus on mielestäni ehdottomasti kivointa puuhaa. Otan kuvia milloin missäkin ja mielestäni on hauskaa kokeilla kaikkea uutta. Kännykkäkuvissa näkyvä vanha kellarin ovi on yksi käyttämistäni efekteistä. Olenpa ottanut kuvia myös vanhan navetan perutuksilla ja kotitalomme portailla. Mielikuvitus on vain rajana.

Seuraavassa behind the scenes -postauksessani pääsette taas näkemään yli kuvarajojen. Ehkäpä mainitsen muutaman sanan myös valkotasapainosta (joka tuottaa minulle tuskaa) jne.

Toivottavasti tästä oli jotain hyötyä.
Hyvää loppuviikkoa! Yritän vielä tällä viikolla ehtiä ottamaan kuvia halloween kuppikakuistani ja jakamaan ne täällä teidän kanssanne.

-Doro-

 

Sitruuna-unikonsiemen -kuppikakut!

Minulla on ollut kaapissa pussillinen unikonsiemeniä jo tovin ja nyt päätin käyttää ne leivonnassa. Varsinaisesti makua nämä minisiemenet eivät juurikaan anna, mutta suutuntumassa ne ovat lyömättömiä. Siemenet rouskuvat ihanasti suussa. Kenties siementen paahtaminen olisi saattanut tuoda niiden makua enemmän esiin. Sen kokeileminen jää seuraavaan kertaan.

Sitruuna maustaa kuppikakkutaikinaa ja päällisenä on sitruunalla maustettua tuorejuustoa, jossa on hitunen turkkilaista jogurttia. Nämä ovat ihanan raikkaita herkkuja.

Ensi viikolla tulee blogiini jotakin ihan uutta ja paljastavaa….Olkaahan kuulolla!

-Doro-

 

Sitruuna-unikonsiemen –kuppikakut (n. 15 kpl):

kuppikakakut:

175g voita

2 dl sokeria
3 munaa

2 sitruunan kuoriraaste

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

½ dl unikonsiemeniä

4rkl turkkilaista jogurttia

kuorrutus:

200g Philadelphia –juustoa

3 rkl tomusokeria tai maun mukaan

4 tl sitruunamehua

2 rkl turkkilaista jogurttia

koristelu:

unikonsiemeniä

n. 1:n sitruunan kuoriraaste

kuppikakut:

Vaahdota voi kuohkeaksi. Lisää sokeri ja jatka vaahdottamista, kunnes seos on hyvin vaaleaa. Lisää munat yksi kerrallaan jokaisen lisäyksen välissä voimakkaasti vatkaten. Lisää myös sitruunan kuoriraaste. Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja lisää seos unikonsiementen ja turkkilaisen jogurtin kanssa taikinaan varovasti sekoittaen.  Annostele taikina paperisiin kuppikakkuvuokiin, jotka olet asettanut kuppikakkupellille. Paista kakkuja 175 asteessa noin 18 min. tai kunnes kakut ovat kauniin ruskeita ja tikulla kokeiltaessa kypsiä. Anna jäähtyä.

kuorrutus ja koristelu:

Sekoita Philadelphia –juusto notkeaksi. Lisää loput aineet ja sekoita tasaiseksi. Levitä kuorrutusta kakkujen päälle esim. pienellä palettiveitsellä ja koristele halutessasi unikonsiemenillä ja sitruunan kuoriraasteella.

Karpalo-pistaasipikkuleivät!

Kävimme suoretkellä ja mitä löysimmekään rahkasammalen seasta. Ihania, punaisia, happamia karpaloita. Marjastukseksi karpaloiden keräämistä ei voinut laskea, sillä eipä me taidettu löytää niitä kymmentä enempää.

Inspiroiduin kuitenkin suoretkestä ja karpaloista sen verran paljon, että oli pakko leipoa jotakin karpaloista. Kaupan kuivatut karpalot päätyivätkin näihin hieman cantuccineja muistuttaviin pikkuleipiin. Lisäki laitoin taikinan joukkoon pistaasipähkinöitä ja kuorrutin keksit suklaakuorrutteella. Ihania ja maistuivat taivaallisille ulkoilun jälkeen.

-Doro-

Karpalo-pistaasipikkuleivät (n. 15 kpl):

pikkuleivät:

100g voita

1 ¾ dl sokeria

1tl vaniljasokeria

2 isoa munaa

4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 dl pistaasipähkinöitä kevyesti rouhittuna

1 ½ dl kuivattuja karpaloita

suklaakuorrutus ja koristelu:

¾ dl kermaa

40g maitosuklaata

70g tummaa suklaata

½ dl kuivattuja karpaloita

½ dl kevyesti rouhittuja pistaasipähkinöitä

pikkuleivät:

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää munat yksi kerrallaan voimakkaasti vatkaten. Yhdistä jauhot ja leivinjauhe ja kaada seos karpaloiden ja pähkinöiden kanssa voi-munavaahtoon. Sekoita tasaiseksi. Muotoile taikinasta jauhotetuin käsin kaksi tankoa leivinpaperin päälle pellille.  Paista tankoja 175 asteisessa uunissa noin 25-30 min. tai kunnes tangot ovat saaneet hieman väriä. Ota uunista ja leikkaa tangot noin kahden sentin viipaleiksi. Erottele palasia hieman toisistaan. Laita pelti pikkuleipineen takaisin uuniin noin 10 minuutiksi tai kunnes keksit ovat kuivanneet. Anna jäähtyä.

suklaakuorrutus ja koristelu:

Rouhi suklaat. Kuumenna kerma kiehuvaksi. Ota liedeltä ja kaada suklaarouhe kermaan. Odota hetki, jonka jälkeen sekoita tasaiseksi suklaakuorrutteeksi.

Kasta jäähtyneet pikkuleivät suklaaseen ja nosta leivinpaperin päälle. Koristele karpaloin ja pistaasipähkinöin kun suklaa on vielä sulaa. Anna kuorrutteen kovettua ja tarjoa vaikka teen seuralaisena.