29.10.14

Behind the scenes...


Muistan kun aloitin bloggaamisen vajaa kaksi vuotta sitten. Leivonta sujui muitta mutkitta, mutta leipomusten kuvaaminen sen sijaan tuotti harmaita hiuksia. Tuntui etten koskaan onnistunut luomaan ihailemieni ruokablogien kuvien kaltaisia otoksia. Siitä sitten alkoi armoton, mutta hitaasti etenevä harjoittelu. Alku oli tahmea ja hankala ja tuntui kuin koko valokuvakieli olisi ollut vain minua vastaan. Aukot, valkotasapainot, suljinajat ym. vain vilisivät silmissä.

Apua sain serkkuni valokuvaajaksi opiskelevalta mieheltä (nykyään hän on ihan oikea valokuvaaja Hannes Kainulainen). Oppien myötä tuli hankittua uusi kamera ja sen myötä sitten aloin saavuttamaan itseäni enemmän tyydyttäviä kuvia. Edelleen koen tarvitsevani harjoitusta, enkä ole vieläkään täysin tyytyväinen kuviini. Nälkä siis taitaa kasvaa syödessä.

Koko oppimisprosessini on tuntunut siltä kuin olisin joutunut keksimään pyörän uudelleen. Sen verran vaikeaa on ollut löytää selkokielistä, ymmärrettävää ja vielä ruokakuvaukseen liittyvää tietoa. Nyt kun jo ymmärrän hieman kuvauksen päälle, on tiedon etsiminen oikeine termeineen huomattavasti helpompaa. Ainoa rajoite uuden oppimiselle on aika, jota töihinpaluuni jälkeen on ollut hyvinkin rajallisesti.

Yksi ilta pohdiskelin edellistä ja mietin, miksi minä en voisi jakaa omia vinkkejäni parempien ruokakuvien aikaansaamiseksi. Niinpä keksin aloittaa "behind the scenes" -postaukset. Näiden postausten tavoitteena on osoittaa, miten omat ruokakuvani syntyvät ja antaa mahdollisuus kurkistaa kuvan "ulkopuolelle" sinne, minne ei normaalisti näe.

Toivon, että omista vinkeistäni voisi olla apua niille, jotka ehkä kamppailevat omissa otoksissaan samojen asioiden kanssa, jotka tuottivat minulle harmaita hiuksia blogiurani alussa. Ehkäpä joku loistokuvaaja innostuu jakamaan myös omia vinkkejään kommettiosuudessa tai kertomaan, miten minä voisin onnistua paremmin.

Asiaan siis. Ensimmäiset behind the scenes -kuvani on näpsäisty kännykkäkameralla pikaisesti sitruuna-unikonsiemen -kuppikakkujen kuvaussession päätyttyä. Koska valoa alkaa olla jo aika rajallisesti, eikä salamalla saa hyviä kolmiulotteisia kuvia, toteutan kuvauksen mahdollisuuksien mukaan lasiverannallamme. Ikkunat ympäröivät huonetta kolmelta seinältä. Kameran asetin ikkunattoman seinän puolelle. Muussa tapauksessa olisin aiheuttanut turhia varjoja kuviini.

Luonnonvalo on yleensä paras mahdollinen valo. Pilvinen päivä parempi kuin aurinkoinen. Ja nyt valon vähentyessä, alkaa kamerajalustalla olemaan aika suuri merkitys. Jalustan ansiosta pystyn ottamaan pitkällä suljinajalla tarkkoja kuvia. Suljinaika on siis se aika, joka on käytännössä kameran laukaisimen painamisen ja itse "räpsähdys"äänen välissä. Valoa pääsee kameraan koko suljinajan. Mitä pimeämmät kuvausolosuhteet sitä pidempi suljinaika. Kädessä kameraa pitelemällä ei saa tarkkoja kuvia, vaan on oltava jalusta ja joissakin tapauksissa jopa kaukosäädin kuvan ottoa varten.

Kännykällä ottamissani kuvissa näkyy etuvasemmalla valkoinen, iso, pyöreä kangas. Sain sen yllätyksenä serkkuni valokuvaajamieheltä. Saadessani sen, en vielä tiennyt, miten tärkeän roolin se saisi tulevissa kuvissani. Tämän pyöreän kankaan, jonka nimeä en siis tiedä, avulla saan lisää valoa kuviini. Asetan kankaan valoa vasten, jolloin se heijastaa kuvaan lisää valoa ja samalla myös vähentää tummia varjoja. Periaatteessa mikä tahansa valkoinen kangas ajaa saman asian.

Kuvan taustalle olen laittanut tavallisen kaupasta saatavan ruskean mattapintaissen lahjapaperin. Alla on pinnasängyn toinen reuna pitämässä paperia paikoillaan. Kuvissani ei näy näissä kännykkäkuvissa näkyvät lahjapaperin rypyt. Tähän on syynä käyttämäni kameran objektiivi ja sillä saatava aukko (f-arvo). Mitä pienempi f-arvo sitä suurempi on kameran aukko ja sitä enemmän valoa objektiivin läpi menee. Aukko vaikkuttaa myös kuvan syväterävyyteen. Mitä enemmän valoa objektiivin läpi menee, sitä huonompi syväterävyys. Tämä ominaisuus on juurikin se, mikä saa ruokakuvan taustan epätarkaksi. Tätä pidetään yleensä tavoiteltavana ominaisuutena ruokakuvissa.

Kameran objektiivilla on siis järisyttävän suuri merkitys hyvin ruokakuvien aikaansaamiseksi. Jos johonkin kannattaa panostaa, niin hyvään objektiiviin, jolla on mahdollista saada pieni f-arvo. Pienellä arvolla tarkoitan n. f/2-3. Omalla objektiivillani pääsen f/2.8 -arvoon ja se riittää vallan mainiosti taustan tarkkuuden vähentämiseen.

Kuvan stailaus on mielestäni ehdottomasti kivointa puuhaa. Otan kuvia milloin missäkin ja mielestäni on hauskaa kokeilla kaikkea uutta. Kännykkäkuvissa näkyvä vanha kellarin ovi on yksi käyttämistäni efekteistä. Olenpa ottanut kuvia myös vanhan navetan perutuksilla ja kotitalomme portailla. Mielikuvitus on vain rajana.

Seuraavassa behind the scenes -postauksessani pääsette taas näkemään yli kuvarajojen. Ehkäpä mainitsen muutaman sanan myös valkotasapainosta (joka tuottaa minulle tuskaa) jne.

Toivottavasti tästä oli jotain hyötyä.
Hyvää loppuviikkoa! Yritän vielä tällä viikolla ehtiä ottamaan kuvia halloween kuppikakuistani ja jakamaan ne täällä teidän kanssanne.

-Doro-

 

10 kommenttia:

  1. Heippa! Löysin sattumoisin blogisi ja täältähän löytyi juurikin aihe, jonka kanssa olen paininut. Ihana idea tämä! Jään kuulolle ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsit ku kiva,että aihe miellyttää. Ja josko jatkossa tulee mitään mikä mietityttää kuvaamisessa,niin kysele ihmeessä. autan jos vain osaan:)

      Poista
  2. Aivan loistava idea näyttää muille mitä kuvauskohteen ympärillä on! Joskus miehelle nauroin, että voi kun lukijat näkisivät miltä kaikki näyttää, kun kuvasin jotain leipomusta ja hän seisoi pitelemässä pöytäliinaa ylhäällä ettei kaikenlaiset romut näy taustalla! Joskus kuvaustilanteet ovat varsin hauskoja ;D

    Itsellä on nyt ongelmia tuon valon kanssa. Missään huoneessa ei ole kunnon valoa ja harmittaa kun ihana luonnonvalo katoaa taas... Olisi kyllä kiva, kun talossa olisi vaikka joku paikka, nurkka tai huone johon voisi virittää pienen kuvauspaikan, pöydän, valot ja jalustat valmiiksi eikä tarttisi aina niitä erikseen kaivaa esiin. Uusin kokeiluni on kirkasvalolamppu, mutta vaikka kuviin saa näin valoa niin nyt ongelma on varjon kanssa. Ajattelin kokeilla tuota sinun vinkkiä tuosta valkoisesta kankaasta. Pitäis kehittää joku "köyhän miehen versio" siitä ;D Mietin jo lakanaa viritettynä hulahula-vanteeseen tai tyhjää canvas-taulua askarteluliikkeestä :) Blogini kuvista näkee mielestäni selvästi mitkä on otettu kirkasvalolampun avustuksella. Tervetuloa kurkkaamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valohan se taitaa olla kaikista pulmallisin asia tuossa kuvauksessa. Varjot tosiaan saa pienemmiksi jollakin valkoisella. Valkoinen voi olla vaikka suuri kartonki. Taita se kahtia ja se pysyy ilman miestä pystyssä. Lisäksi kirkasvalolampun eteen kannattaa laittaa joku valoa läpäisevä pinta. Esim. itse käytän tuota suurta valkoista pyöreää kangasta. Luulisin, että voisit onnistua myös valkoisella leivinpaperilla. Näin valo ei ole ihan niin kova ja varjotkin himmenevät.

      Uusin postaukseni ovat nuo Haamu -kuppikakut. Ensi viikolla näet, mitä tarkoitan tuolla valoa läpäisevällä pinnalla.

      Täytyypäs käydä kurkistamassa blogiasi:)

      Poista
  3. Hei! Monilla ruokabloggareilla tuntuu olevan jostain syystä paha salamakammo. Tottahan toki on, että kameroiden, jopa kallliden järkkäreiden, omilla salamilla tulee raa'an näköisiä kuvia, mutta irtosalama on aivan toinen juttu: salama suunnataan esim. kattoon tai seinään ja valo heijastuu sieltä. Salama voi olla kiinni kameran päällä tai irrallaan. Ammattilaiset käyttävät näitä salamia "lähes aina". Minä käytän irtosalamaa ruokakuvissa lähes aina, myös valoisaan aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. salamakammoni tosiaan liittyy juuri kaneran omaan salamaan.toistaiseksi lisäsalama on jäänyt hankkimatta.tosiaan kattoon tai seinään ohjattu salama hajottaa valon laajalle,jolloin kuvaus onnistuu. toistaiseksi kuitenkin meikän edettävä kikka kolmosilla,kun irtosalamaa en ole vielä hankkinut. se on kuitenkin listalla seuraavana:)
      kiitos kommentistasi.täytyypä käydä kurkkimassa ruokakuviasi,josko vaikka uusia ideoita saisin.

      Poista
  4. Hieno idea auttaa muita samojen asioiden kanssa kamppailevia bloggareita! Tässä on ollut mukava seurata sivusta kuinka Doron kuvat paranevat paranemistaan. :) Ja hyvä jos neuvoistani on ollut apua.

    Tosiaan ruokakuvausta voidaan tehdä monella eri tavalla, yhtä monella tavalla kuin on kuvaajiakin. Itse pyrin käyttämään luonnonvaloa pehmennettynä vielä erikseen diffuusio kalvoa jolla valosta saa vieläkin pehmeämmän. (saman asian ajaa se valkoinenpyöreä juttu jonka virallinen nimi on heijastin, myöskin reflaksi kutsutaan.) Refloja löytyy montaa eri mallia ja esim Doron käyttämä läpäisee myös valoa jonka takia sitä voidaan käyttää myös pehmentämään valoa. Yleisimmin reflat ovat pelkästään heijastavia, toisella puolella hopea ja toisella valkoinen tai kulta.
    Kannattaa hankkia lankalaukaisin ja jalusta (jos ei jalustaa jo omista) niin vähäisessä valossa kuvaaminenkin helpottuu kun voidaan käyttää paljon pidempiä suljinaikoja eikä kamera tärähdä nappulasta painettaessa.

    Jos kuvaan salamoilla niin käytän yleensä mahdollisimman isoa valon lähdettä esim. iso softbox jotta valosta saadaan taas mahdollisimman pehmeä. Ja lisäksi refloja paperista tai valkoisesta pahvista/kartongista. Itse en suosi käsisalamalla (kameran päälle laitettava irrallinen salama) kuvaamista kun kyseessä on ruoka. Valosta tulee helposti liian lättänä. Eri asia on ottaa salama pois kameran päältä ja ampua vaikka läpiammuttavan reflan läpi. Esim. niin kuin Doro teki haamukakkujen kanssa, mutta tavallisella lampulla. Myös käsisalamoille on olemassa softboxeja esim. Lastoliten Eazybox mitä itsekkin käytän käsisalamoitten kanssa. Sen saa taitettua pieneen tilaan ja kannettua mukana näppärästi.

    Välineistä sen verran että on ihan sama kuvaako Canonilla, Nikonilla, Sonylla, Pentaxilla jne. Kunhan osaa käyttää omaa kalustoaan. Eli hyvä kamera, macro objektiivi ja tukeva jalusta. Niillä pääsee pitkälle. :)
    Ja kannattaa myös tutkia kuvankäsittelyn maailmaa sillä saa pienellä tekemisellä paljon lisää kuvaan.

    Ehkä Doron kanssa teemme yhdessä postauksen valaisusta keinovalolla...? Kun tuo leipominen ei kuitenkaan ole meikäläisen vahvimpia puolia.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jeeeeee. hyvä Hannes!!!

      Poista
  5. Loistava idea ja aivan mahtava juttu, että raotat vähän verhoa meille kuvauksen kanssa taisteleville! Itse olen myös usein ihaillut leivontablogien upeita kuvia, itselläni kun ei taidot ja mielikuvitus riitä sellaisiin, mutta nyt löytyi sivut, joilta ainakin saan huippuvinkkejä. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hyvä,että näistä on apua.Muistan tosiaan oman tuskaisen kuvaamisen aloituksen ja sen haastavuuden.vieläkin on älyttömästi opittavaa ja ammattilaisten näkökulmasta oma touhuni saattaa näyttää huvittavalta.

      Poista