Haamu-kuppikakut!

Halloween on täällä tänään ja sitä on syytä juhlia superkeveillä ja mehevillä salmiakki-suklaa -kuppikakuilla. Aikaisemmin en olekaan kokeillut kuppikakkutaikinaa, josta puuttuu kokonaan voi. Näistä puuttuu ja tilalla on öljyä. Lopputulos on todella keveä. Maunsa puolesta nämä ovat kuitenkin äärettömän täyteläisiä. Lopputulos on siis juurikin sitä, mitä minä rakastan.

Kuppikakut kätkevät sisäänsä yllätyksen. Pala Fazerin salmiakkisuklaata viimeistelee makunautinnon. Päällä on huippuhyvää suklaakuorrutusta, jonka pinnalle ripottelin murskattuja turkinpippureita. Jotta makeakiintiö täyttyisi näiden syömisen jälkeen, viimeistelin kakkuset vielä sveitsiläisestä marengista pursottamillani haamuilla. Vola ja halloween voi alkaa.

Ensi viikolla taas kurkistus näiden kuppikakkujen kuvaussessioon.

Hyvää viikonloppua!
-Doro-

Haamu-kuppikakut eli suklaa-salmiakki -kuppikakut marenkihaamulla (n.12kpl) :

kuppikakut:

85g taloussuklaata
0.75 dl kaakaojauhetta (makeuttamaton)
1.75 dl kuumaa kahvia
1.75 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2.25 dl vehnäjauhoja
0.5 tl leivinjauhetta
0.5 tl soodaa
6 rkl rypsiöljyä
2 munaa
12 palaa Fazerin salmiakkisuklaata

suklaakuorrutus:

200g voita huoneenlämpöisenä
2 dl tomusokeria
1 dl kaakaojauhetta (makeuttamaton)
0.5 dl glukoosisiirappia
200g taloussuklaata

sveitsiläinen marenki + koristelu:

3 munan valkuaista
3 dl sokeria

koristelu:

turkinpippurirouhetta
mustaa elintarvikeväriä


kuppikakut:
Rouhi suklaa pieniksi paloiksi. Mittaa suklaa ja kaakaojauhe kulhoon. Kaada päälle kuuma kahvi. Anna seistä hetki ja sekoita tasaiseksi massaksi. Lisää sokerit ja sekoita. Jätä jäähtymään.

Vatkaa suklaamassaan öljy ja munat. Sekoita jauhot, sooda ja leivinjauhe keskenään. Lisää kuivat aineet suklaa-munamassaan ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikinaa kuppikakkumuottiin aseteltuihin paperivuokiin. Paina jokaiseen muottiin suklaapala. Tarkista, että suklaa peittyy kokonaan. Paista 175 asteessa noin 18 min. tai kunnes kakut ovat kypsiä tikulla kokeiltaessa.

suklaakuorrutus:
Sulata suklaa vesihauteessa ja jätä jäähtymään. Vaahdota voi, tomusokeri ja kaakaojauhe vaahdoksi. Lisää glukoosisiirappi ja vatkaa tasaiseksi. Lisää lopuksi jäähtynyt, mutta vielä juokseva suklaa ja vatkaa tasaiseksi.

sveitsiläinen marenki:
Mittaa marengin aineet lämpöä kestävään kulhoon. Laita vesihauteeseen ja lämmitä seosta koko ajan sekoittaen n. 65 asteiseksi tai kunnes sokerikiteet ovat täysin sulaneet valkuaiseen. Ota kulho vesihauteesta ja jatkaa valkuaissokerimassan vatkaamista sähkövatkaimella, kunnes se on täysin jäähtynyttä ja erittäin kuohkeaa.

kuppikakkujen kokoaminen ja koristelu:
Pursota suklaakuorrutetta jäähtyneiden kuppikakkujen päälle. Ripottele päälle murskattuja turkinpippureita. Pursota lopuksi haamut sveitsiläisestä marengista. Et tarvitse tyllaa haamuihin. Tee silmät elintarvikevärillä: kasta hammastikku väriin ja piirrä silmät.

Behind the scenes...

Muistan kun aloitin bloggaamisen vajaa kaksi vuotta sitten. Leivonta sujui muitta mutkitta, mutta leipomusten kuvaaminen sen sijaan tuotti harmaita hiuksia. Tuntui etten koskaan onnistunut luomaan ihailemieni ruokablogien kuvien kaltaisia otoksia. Siitä sitten alkoi armoton, mutta hitaasti etenevä harjoittelu. Alku oli tahmea ja hankala ja tuntui kuin koko valokuvakieli olisi ollut vain minua vastaan. Aukot, valkotasapainot, suljinajat ym. vain vilisivät silmissä.

Apua sain serkkuni valokuvaajaksi opiskelevalta mieheltä (nykyään hän on ihan oikea valokuvaaja Hannes Kainulainen). Oppien myötä tuli hankittua uusi kamera ja sen myötä sitten aloin saavuttamaan itseäni enemmän tyydyttäviä kuvia. Edelleen koen tarvitsevani harjoitusta, enkä ole vieläkään täysin tyytyväinen kuviini. Nälkä siis taitaa kasvaa syödessä.

Koko oppimisprosessini on tuntunut siltä kuin olisin joutunut keksimään pyörän uudelleen. Sen verran vaikeaa on ollut löytää selkokielistä, ymmärrettävää ja vielä ruokakuvaukseen liittyvää tietoa. Nyt kun jo ymmärrän hieman kuvauksen päälle, on tiedon etsiminen oikeine termeineen huomattavasti helpompaa. Ainoa rajoite uuden oppimiselle on aika, jota töihinpaluuni jälkeen on ollut hyvinkin rajallisesti.

Yksi ilta pohdiskelin edellistä ja mietin, miksi minä en voisi jakaa omia vinkkejäni parempien ruokakuvien aikaansaamiseksi. Niinpä keksin aloittaa "behind the scenes" -postaukset. Näiden postausten tavoitteena on osoittaa, miten omat ruokakuvani syntyvät ja antaa mahdollisuus kurkistaa kuvan "ulkopuolelle" sinne, minne ei normaalisti näe.

Toivon, että omista vinkeistäni voisi olla apua niille, jotka ehkä kamppailevat omissa otoksissaan samojen asioiden kanssa, jotka tuottivat minulle harmaita hiuksia blogiurani alussa. Ehkäpä joku loistokuvaaja innostuu jakamaan myös omia vinkkejään kommettiosuudessa tai kertomaan, miten minä voisin onnistua paremmin.

Asiaan siis. Ensimmäiset behind the scenes -kuvani on näpsäisty kännykkäkameralla pikaisesti sitruuna-unikonsiemen -kuppikakkujen kuvaussession päätyttyä. Koska valoa alkaa olla jo aika rajallisesti, eikä salamalla saa hyviä kolmiulotteisia kuvia, toteutan kuvauksen mahdollisuuksien mukaan lasiverannallamme. Ikkunat ympäröivät huonetta kolmelta seinältä. Kameran asetin ikkunattoman seinän puolelle. Muussa tapauksessa olisin aiheuttanut turhia varjoja kuviini.

Luonnonvalo on yleensä paras mahdollinen valo. Pilvinen päivä parempi kuin aurinkoinen. Ja nyt valon vähentyessä, alkaa kamerajalustalla olemaan aika suuri merkitys. Jalustan ansiosta pystyn ottamaan pitkällä suljinajalla tarkkoja kuvia. Suljinaika on siis se aika, joka on käytännössä kameran laukaisimen painamisen ja itse "räpsähdys"äänen välissä. Valoa pääsee kameraan koko suljinajan. Mitä pimeämmät kuvausolosuhteet sitä pidempi suljinaika. Kädessä kameraa pitelemällä ei saa tarkkoja kuvia, vaan on oltava jalusta ja joissakin tapauksissa jopa kaukosäädin kuvan ottoa varten.

Kännykällä ottamissani kuvissa näkyy etuvasemmalla valkoinen, iso, pyöreä kangas. Sain sen yllätyksenä serkkuni valokuvaajamieheltä. Saadessani sen, en vielä tiennyt, miten tärkeän roolin se saisi tulevissa kuvissani. Tämän pyöreän kankaan, jonka nimeä en siis tiedä, avulla saan lisää valoa kuviini. Asetan kankaan valoa vasten, jolloin se heijastaa kuvaan lisää valoa ja samalla myös vähentää tummia varjoja. Periaatteessa mikä tahansa valkoinen kangas ajaa saman asian.

Kuvan taustalle olen laittanut tavallisen kaupasta saatavan ruskean mattapintaissen lahjapaperin. Alla on pinnasängyn toinen reuna pitämässä paperia paikoillaan. Kuvissani ei näy näissä kännykkäkuvissa näkyvät lahjapaperin rypyt. Tähän on syynä käyttämäni kameran objektiivi ja sillä saatava aukko (f-arvo). Mitä pienempi f-arvo sitä suurempi on kameran aukko ja sitä enemmän valoa objektiivin läpi menee. Aukko vaikkuttaa myös kuvan syväterävyyteen. Mitä enemmän valoa objektiivin läpi menee, sitä huonompi syväterävyys. Tämä ominaisuus on juurikin se, mikä saa ruokakuvan taustan epätarkaksi. Tätä pidetään yleensä tavoiteltavana ominaisuutena ruokakuvissa.

Kameran objektiivilla on siis järisyttävän suuri merkitys hyvin ruokakuvien aikaansaamiseksi. Jos johonkin kannattaa panostaa, niin hyvään objektiiviin, jolla on mahdollista saada pieni f-arvo. Pienellä arvolla tarkoitan n. f/2-3. Omalla objektiivillani pääsen f/2.8 -arvoon ja se riittää vallan mainiosti taustan tarkkuuden vähentämiseen.

Kuvan stailaus on mielestäni ehdottomasti kivointa puuhaa. Otan kuvia milloin missäkin ja mielestäni on hauskaa kokeilla kaikkea uutta. Kännykkäkuvissa näkyvä vanha kellarin ovi on yksi käyttämistäni efekteistä. Olenpa ottanut kuvia myös vanhan navetan perutuksilla ja kotitalomme portailla. Mielikuvitus on vain rajana.

Seuraavassa behind the scenes -postauksessani pääsette taas näkemään yli kuvarajojen. Ehkäpä mainitsen muutaman sanan myös valkotasapainosta (joka tuottaa minulle tuskaa) jne.

Toivottavasti tästä oli jotain hyötyä.
Hyvää loppuviikkoa! Yritän vielä tällä viikolla ehtiä ottamaan kuvia halloween kuppikakuistani ja jakamaan ne täällä teidän kanssanne.

-Doro-

 

Sitruuna-unikonsiemen -kuppikakut!

Minulla on ollut kaapissa pussillinen unikonsiemeniä jo tovin ja nyt päätin käyttää ne leivonnassa. Varsinaisesti makua nämä minisiemenet eivät juurikaan anna, mutta suutuntumassa ne ovat lyömättömiä. Siemenet rouskuvat ihanasti suussa. Kenties siementen paahtaminen olisi saattanut tuoda niiden makua enemmän esiin. Sen kokeileminen jää seuraavaan kertaan.

Sitruuna maustaa kuppikakkutaikinaa ja päällisenä on sitruunalla maustettua tuorejuustoa, jossa on hitunen turkkilaista jogurttia. Nämä ovat ihanan raikkaita herkkuja.

Ensi viikolla tulee blogiini jotakin ihan uutta ja paljastavaa….Olkaahan kuulolla!

-Doro-

 

Sitruuna-unikonsiemen –kuppikakut (n. 15 kpl):

kuppikakakut:

175g voita

2 dl sokeria
3 munaa

2 sitruunan kuoriraaste

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

½ dl unikonsiemeniä

4rkl turkkilaista jogurttia

kuorrutus:

200g Philadelphia –juustoa

3 rkl tomusokeria tai maun mukaan

4 tl sitruunamehua

2 rkl turkkilaista jogurttia

koristelu:

unikonsiemeniä

n. 1:n sitruunan kuoriraaste

kuppikakut:

Vaahdota voi kuohkeaksi. Lisää sokeri ja jatka vaahdottamista, kunnes seos on hyvin vaaleaa. Lisää munat yksi kerrallaan jokaisen lisäyksen välissä voimakkaasti vatkaten. Lisää myös sitruunan kuoriraaste. Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja lisää seos unikonsiementen ja turkkilaisen jogurtin kanssa taikinaan varovasti sekoittaen.  Annostele taikina paperisiin kuppikakkuvuokiin, jotka olet asettanut kuppikakkupellille. Paista kakkuja 175 asteessa noin 18 min. tai kunnes kakut ovat kauniin ruskeita ja tikulla kokeiltaessa kypsiä. Anna jäähtyä.

kuorrutus ja koristelu:

Sekoita Philadelphia –juusto notkeaksi. Lisää loput aineet ja sekoita tasaiseksi. Levitä kuorrutusta kakkujen päälle esim. pienellä palettiveitsellä ja koristele halutessasi unikonsiemenillä ja sitruunan kuoriraasteella.

Karpalo-pistaasipikkuleivät!

Kävimme suoretkellä ja mitä löysimmekään rahkasammalen seasta. Ihania, punaisia, happamia karpaloita. Marjastukseksi karpaloiden keräämistä ei voinut laskea, sillä eipä me taidettu löytää niitä kymmentä enempää.

Inspiroiduin kuitenkin suoretkestä ja karpaloista sen verran paljon, että oli pakko leipoa jotakin karpaloista. Kaupan kuivatut karpalot päätyivätkin näihin hieman cantuccineja muistuttaviin pikkuleipiin. Lisäki laitoin taikinan joukkoon pistaasipähkinöitä ja kuorrutin keksit suklaakuorrutteella. Ihania ja maistuivat taivaallisille ulkoilun jälkeen.

-Doro-

Karpalo-pistaasipikkuleivät (n. 15 kpl):

pikkuleivät:

100g voita

1 ¾ dl sokeria

1tl vaniljasokeria

2 isoa munaa

4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 dl pistaasipähkinöitä kevyesti rouhittuna

1 ½ dl kuivattuja karpaloita

suklaakuorrutus ja koristelu:

¾ dl kermaa

40g maitosuklaata

70g tummaa suklaata

½ dl kuivattuja karpaloita

½ dl kevyesti rouhittuja pistaasipähkinöitä

pikkuleivät:

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää munat yksi kerrallaan voimakkaasti vatkaten. Yhdistä jauhot ja leivinjauhe ja kaada seos karpaloiden ja pähkinöiden kanssa voi-munavaahtoon. Sekoita tasaiseksi. Muotoile taikinasta jauhotetuin käsin kaksi tankoa leivinpaperin päälle pellille.  Paista tankoja 175 asteisessa uunissa noin 25-30 min. tai kunnes tangot ovat saaneet hieman väriä. Ota uunista ja leikkaa tangot noin kahden sentin viipaleiksi. Erottele palasia hieman toisistaan. Laita pelti pikkuleipineen takaisin uuniin noin 10 minuutiksi tai kunnes keksit ovat kuivanneet. Anna jäähtyä.

suklaakuorrutus ja koristelu:

Rouhi suklaat. Kuumenna kerma kiehuvaksi. Ota liedeltä ja kaada suklaarouhe kermaan. Odota hetki, jonka jälkeen sekoita tasaiseksi suklaakuorrutteeksi.

Kasta jäähtyneet pikkuleivät suklaaseen ja nosta leivinpaperin päälle. Koristele karpaloin ja pistaasipähkinöin kun suklaa on vielä sulaa. Anna kuorrutteen kovettua ja tarjoa vaikka teen seuralaisena.

Omena-karamellimoussekakku!

Huhuu…Täällä taas! Vihdoin ehdin taas kyökkiin leipomispuuhiin. Tällä kertaa päätin kokeilla omenaa moussekakussa ja varsin hyvin se näytti toimivan. Omenan kaverina on karamellimousse, joka on maustettu aavistuksella kanelia. Pohjan tein kanelikekseistä. Lisäksi tein kakun oheen hieman karamellisoituja omenoita. Niitä en kuitenkaan lämäyttänyt kaikkia kakun päälle. Ulkonäkö olisi kärsinyt. Tämä kakku on ihanan syksyinen kahvin seuralainen.

-Doro-

Omena-karamellimoussekakku (22cm x 25cm):

pohja:

200g kanelikeksejä (Bastonge LU)

85g voita

karamellimousse:

175g sokeria

n. 2tl vettä

2 dl kuohukermaa

6 liivatetta

6 keltuaista

3 rkl sokeria

2tl kanelia

2 dl kuohu- /vispikermaa

omenamousse:

4 hapahkoa omenaa

1 dl sokeria

n ¾ dl vettä

2 rkl sitruunamehua

(1 rkl rommia)

6 liivatetta

4 dl kuohu- / vispikermaa

karamellisoidut omenat:

4 hapahkoa omenaa

25g voita

1 dl sokeria

2 rkl kanelia

koristelu:

karamellisoituja omenia (ks. edellä)

n. 1 dl kermaa

kuivattuja omenasiivuja

kanelikeksimuruja

kanelia

pohja:

Murskaa keksit pieneksi muruksi. Sulata voi. Kaada voisula keksimurun päälle ja sekoita tasaiseksi. Painele keksimuru vuoan pohjalle, jonka reunat olet vuorannut kakkukalvolla.  Jos käytät neliö-/rengasmuottia, painele keksimuru tarjoiluastian pohjalle.Voit käyttää neliövuoan sijaan myös rengasmuottia tai irtopohjavuokaa kakun valmistukseen. Mikäli teet kakun 24 cm:n irtopohjavuokaan, tulee kerroksista hieman korkeampia minun neliökakkuun verrattuna.

karamellimousse:

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.

Teen ensin karamellikastike. Mittaa 175g sokeria ja vesi kattilaan. Lämmitä sokeria keskilämmöllä sekoittamatta kunnes seos on vaalean ruskeaa. Ota kattila liedeltä ja lisää kuohukermaa rkl kerrallaan. Sekoita. Jos ja kun sokeri paakkuuntuu, nosta kattila takaisin levylle ja lämmitä kunnes seos on tasaista.  Lisää liivatteet karamellikastikkeeseen.

Vaahdota keltuaiset ja loppu sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää kaneli.  Lisää kuumaa karamellia vähän kerrallaan keltuaisvaahtoon koko ajan vatkaten.  Jatka vatkaamista, kunnes seos on 45 asteista (aikalailla kädenlämpöistä).

Vaahdota kerma ja yhdistä se karamellivaahtoon. Kaada mousse pohjan päälle ja laita jääkaappiin hyytymään.

omenamousse:

Kuori ja paloittele omenat ja laita ne kattilaan.  Lisää kattilaan myös sokeri, vesi, sitruunamehu ja halutessasi rommi. Keitä omenoita niin kauan, että ne ovat täysin mössönä. Lisää keittämisen aikana vettä, mikäli hillo alkaa olla liian ”kuivaa”. Soseuta hillo sauvasekoittimella täysin sileäksi massaksi.

Laita liivatteet likoamaan viideksi minuutiksi. Lisää liivatteet vielä kuuman hillon joukkoon. Vaahdota kerma. Tarkista, että hillo on täysin jäähtynyt, muttei vielä kuitenkaan hyytynyt. Yhdistä hillo ja kermavaahto. Sekoita tasaiseksi ja kaada karamellimoussekerroksen päälle. Laita hyytymään jääkaappiin vähintään 4 tunniksi, mieluiten seuraavaan päivään.

karamellisoidut omenat:

Sulata voi ja sokeri kasarissa. Lisää omenapalat ja kypsennä omenia tovi. Omenat saavat jäädä hieman koviksi. Eli älä tee hilloa. Lisää lopuksi kaneli. Siirrä omput kasarista toiseen astiaan, jotta omenat jäähtyvät mahdollisimman nopeasti, eivätkä jatka kypsymistään kuumassa kasarissa. Käytä osa omenista kakun koristeluun ja tarjoa loput kakun kanssa.

koristelu:

Käytä parhaat karamellisoidut omenapalat kakun koristeluun. Varmista, että palat ovat täysin jäähtyneet. Omassa kakussani pursotin kermavaahtoa karamellisoitujen omenien kylkeen. Lisäksi viimeistelin kakun kuivatuilla omenasiivuilla, kanelikeksimuruilla ja kanelilla.

Tajunnan räjäyttävät omena-kanelipullat!

Nyt kyllä pullan lykkäs. Voiko mikään olla niin herkullista kuin omenakuutioilla, kanelilla sekä runsaalla sokeri- ja voimäärällä täytetty pulla. Jätin hiivataikinasta suomalaiselle pullalle tutun kardemumman pois, jolloin omena ja kaneli pääsivät loistamaan. Vaikka täytteessä on reilusti sokeria ja voita, ovat nämä bullaset yllättävän keveän oloisia ja makuisia. Sehän tosin on vain silmänlumetta.

Ihanaa viikonloppua!

-Doro-

Omena-kanelipullat (n.40 kpl):

pullataikina:

3.5 dl kevytmaitoa

½ hiiva

1.2 dl sokeria

1 tl suolaa

n.8 dl vehnäjauhoja

1 muna

120g voita todella pehmeänä tai sulana

omena-kanelitäyte:

80g voita

1 dl sokeria

1.5 dl fariinisokeria

2 rkl kanelia

70g pekanpähkinöitä

n. 5 dl omenakuutioita (n. 4 norm. omenaa)

koristelu:

2 dl tomusokeria

n. 2rkl omenasiideriä

pullataikina:

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi (+38 astetta). Liota hiiva maitoon. Lisää sokeri ja suola. Sekoita, kunnes sokeri ja suola ovat liuenneet nesteeseen. Lisää jauhoista noin puolet. Lisää myös muna. Sekoita tasaiseksi. Alusta taikinaa lisäämällä jauhoja pikkuhiljaa. Kun taikina pysyy kasassa, mutta on vielä käteen tarttuvaa, lisää sula voi ja vaivaa se taikinaan. Voit lisätä hieman jauhoja, jotta saat voin sekoittumaan taikinaan. Vaivaa taikinaa vielä tovi. Lisää tarvittaessa jauhoja. Taikina on valmista, kun se on vielä pehmeää ja hieman käsiin tarttuvaa. Älä tee taikinasta liian kovaa, muuten pullasi eivät paistu pehmeiksi ja meheviksi.

Kohota taikinaa liinan alla lämpimässä paikassa noin 40 min. tai kunnes se on paisunut kaksinkertaiseksi.

omena-kanelitäyte:

Kuori ja pilko omenat pieniksi kynnen kokoisiksi kuutioiksi. Pilko myös pekanpähkinät. Sekoita omenakuutioiden ja pähkinöiden joukkoon kaneli ja sokerit. Sulata voi.

pullien kokoaminen, paistaminen ja koristelu:

Ota pullataikinasta puolet ja vaivaa sitä hieman jauhotetulla alustalla. Kaulitse taikinasta suorakaide, joka on max. 0.5 cm paksu. Voitele levy sulalla voilla (käytä noin 1/3). Levitä puolet omena-kanelitäytteestä levyn päälle. Jätä reunoille tyhjää muutama cm. Rullaa levy pitkältä sivultaan paksuksi rullaksi. Leikkaa rullasta terävällä veitsellä paksuudeltaan n. 2 cm:n paloja. Vuoraa muffinivuoka paperisilla vuoilla ja laita kuhunkin yksi palanen. Anna kohota noin 30 min. Valele kohonneet pullat voisulalla. Paista 180 asteessa n. 20 min. tai kunnes pullat ovat kauniin ruskeita. Toista käsittely jäljelle jääneelle taikinalle.

Koristelua varten mittaa tomusokeri astiaan. Lisää omenasiideriä puoli rkl kerrallaan ja sekoita juuri ja juuri lusikasta valuvaksi kuorrutteeksi. Valele hieman jäähtyneet pullat kuorrutteella. Nauti!

No bake suklaajuustokakku!

Varma syksyn merkki on meikäläisen suklaahampaan kolotus. Kesän raikkaiden makujen jälkeen alkaa ilmojen kylmenemisen myötä kummasti tekemään mieli tuhtia ja täyteläistä suklaata.

Remontti- ja muuttokiireiden keskellä vanha uunimme teki tenän ja uunin ylävastus pamahti pimeäksi. Siispä blogiin oli keksittävä jotakin ei-paistettavaa suklaaherkkua. Kaurakeksipohjainen suklaajuustokakku oli oiva valinta. Ja aah tämä on kyllä totista herkkua!

-Doro-

Suklaajuustokakku (20cm):

kaurakeksipohja:

150 g kaurakeksejä murskattuna
50 g voita

suklaajuustokakkutäyte:

200 g Philadelphia -juustoa
2 dl kuohukermaa
1 dl sokeria
200 g taloussuklaata

koristeluun suklaata


kaurakeksipohja:
Murskaa kaurakeksit puunuijalla tai kaulimella hienoksi muruksi. Sulata voi ja kaada se muruseoksen joukkoon. Sekoita tasaiseksi. Painele massa leivinpaperilla vuoratun (pohja vuorattu) 20 cm:n irtopohjavuoan pohjalle tasaisesti. Valmista täyte.

suklaajuustokakkutäyte:
Vatkaa Philadelphia -juusto tasaiseksi massaksi kulhossa. Vatkaa toisessa kulhossa kerma ja sokeri vaahdoksi. Lisää Philadelphia ja sekoita tasaiseksi. Sulata suklaa vesihauteessa. Anna jäähtyä, muttei kovettua. Ota kermaseoksesta neljännes toiseen kulhoon ja sekoita siihen jäähtynyt, mutta vielä juokseva suklaa. Lisää loput kermaseoksesta ja sekoita tasaiseksi. Kaada massa kaurakeksipohjan päälle ja tasoita pinta. Laita jääkaappiin tekeytymään yön yli tai vähintään neljäksi tunniksi.

Seuraa veitsellä irtopohjavuoan reunoja ja "leikkaa" kakku irti vuoastaan. Poista reunat ja nosta kakku tarjoilualustalle. Koristele kakku esim. suklaalastuilla.

Punaviinimarjapiiras!

Voi mahdottomuus tätä elämän kiireisyyttä. Pahoittelut kaikille lukijoilleni tästä blogihiljaisuudesta. Siihen on syynsä: Olen kertonutkin jo loppusuoralla olevasta remontistamme, jota on tehty enemmän ja vähemmän kiireisesti vuoden päivät. Lisäksi olen palannut kolmen vuoden hoitovapailun jäljiltä työelämään, kouluun ekan luokan opeksi. Aivot huutaa halleluujaa ja riittämättömyyden tunne vaivaa. Nyt tiedän mitä ruuhkavuosilla ihan oikeasti tarkoitetaan.

Viime postauksessa lupailin upean ja ihanan mustikkapiirakan ohjetta teille jaettavaksi. Mustikat ovat edelleen metsässä, joten mustikkapiirakkaa ette saa. Sen sijaan jalkani jaksoivat juurikin läheisimpään viinimarjapuskaan vaeltaa. Luvassa siis punaviinimarjapiirakka, johon marjat vaihtamalla saa aikaan tuon lupaamani ihanan mustikkapiirakan. Eli marjoilla kuin marjoilla piirakka onnistuu varmasti.

Nyt en lupaa postausta ensi viikolle. Jos sellainen tulee, se tulee silkasta ilosta. Muussa tapauksessa kuulemme muutaman viikon päästä.

ILOA!

–Doro-

Samettinen punaviinimarjapiiras (20 cm:n irtopohjavuoka):

(24cm:n piirakan saat lisäämällä aineita kolmanneksen)

pohja:

100g voita

2 rkl hunajaa tai 3 rkl sokeria

2.5 dl speltti- tai vehnäjauhoja

½ tl leivinjauhetta

täyte:

n. 2.5 dl viinimarjoja tai mustikoita

150g Philadelphia-juustoa

1 tosi iso muna tai 2 pienen pientä

1 dl kermaa/kaurakermaa

1 dl sokeria, mikäli käytät viinimarjoja. Mustikoiden kanssa riittää vähäisempikin määrä

pohja:

Vaahdota voi ja hunaja/sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita leivinjauhe jauhoihin. Lisää jauhot ja sekoita nopeasti sekaisin. Mikäli taikina jää murumaiseksi, lisää vettä tl kerrallaan, kunnes taikina on pehmeää ja hieman käsiin tarttuvaa.

Voitele piirakkavuoka. Jos käytät irtopohjavuokaa, leikkaa vuoan pohjalle leivinpaperista pohjan peittävä pala. Voitele reunat. Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille.

täyte:

Sekoita Philadelphia-juusto notkeaksi vispilällä. Lisää muna, kerma sekä sokeri ja sekoita tasaiseksi. Kaada marjat pohjan päälle ja kaada niiden päälle täyteseos. Paista 175 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Kurkista piirasta noin 20 minuutin paiston jälkeen. Mikäli piiraan reunat ovat saaneet jo kauniin värin, laita folio vuoan päälle, jottei reunat pääse palamaan. Piiras on valmis, kun täyte on kutakuinkin hyytynyt.

Anna piiraan vetäytyä ja tarjoa viilenneenä.

Metsämansikka-raparperitorttu!

Kesä on vaan niin ihanaa aikaa, tosin tämä liiallinen kuumuus alkaa jo hieman kyllästyttää. Parasta ovat ihanat marjat, joita voi napsutella suoraan pensaasta tai keräillä metsästä. Tänä vuonna hyttysetkään eivät ole olleet riesana marjanpoimintareissuillani. Yksi päivä kävelin metsässä ja satuin pienelle tuulen kaatamalle aukolle. Aluskasvustoksi oli ilmestynyt metsämansikkaa. Ja voi jestas, että niitä marjoja riitti. Oli pakko hakea pieni kori ja kerätä herkut talteen. Suurimman osan marjoista söimme sellaisenaan, mutta hieman säästin tämän taivaallisen hyvän ja helpon tortun päällekin.

Tein tortun irtopohjaiseen torttuvuokaan, mutta mikäli et omista sellaista, voit käyttää tavallista piirakkavuokaa tai pyöreää irtopohjaista kakkuvuokaa. Myös raparperitahnan voit vaihtaa vaikka mansikka- miksei myös sitruunatahnaan. Ja päälle voit laittaa tavallisiakin mansikoita tai mitä tahansa ihania kesän marjoja.

Meillä remppa alkaa olla loppusuoralla. Listat ja lattioiden maalaukset sekä muutama muu pikkujuttu vielä uupuu. Ensi viikolla yritän saada kirjoitettua taivaallisen mustikkapiirakan ohjeen, joka muuten syntyi sattumalta kokeilevassa keittiössä. Mutta siitä sitten ensi viikolla lisää.

metsämansikka-raparperitorttu!

pohja:

3.75 dl vehnäjauhoja

0.75 dl sokeria

140g voita jääkaappikylmänä

(jäävettä)

raparperitahna:

1.5 dl pilkottuja raparpereja

½ dl sokeria

1 rkl vettä

1 keltuainen

10g voita (n.1rkl)

lisäksi:

2 dl vispi- tai kuohukermaa

1 tl vaniljasokeria

n. 3 dl metsämansikoita tai n. 2 dl tavallisia mansikoita viipaleina

pohja:

Mittaa pohjan aineet vettä lukuun ottamatta kulhoon. Nypi seos murumaiseksi. Lisää tarvittaessa vettä teelusikallinen kerrallaan, jotta taikina kasautuu ja siitä saa muotoiltua pallon. Kääri taikinapallo kelmuun ja laita jääkaappiin lepäämään n. 30 minuutiksi.

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Ripottele leivinpaperin päälle jauhoja. Nosta taikina leivinpaperille ja painele taikinaa lätyksi. Lisää tarvittaessa jauhoja. Kaulitse taikina irtopohjaista piirakkavuokaa hieman isommaksi. Kumoa taikina leivinpaperin avulla voideltuun irtopohjaiseen piirakkavuokaan. Painele pohjalle ja reunoille ja korjaa mahdolliset murtumat. Siisti reuna veitsellä. Pistele haarukalla reikiä pohjaan.

Vuoraa taikinan pinta ja reunat leivinpaperilla ja kaada sille kuivia herneitä, papuja, riisia ym. painoksi paistamisen ajaksi. Paista pohjaa 200 asteessa 18 minuuttia. Ota leivinpaperi herneineen ym. pois ja jatka paistamista noin 5 min. tai kunnes pohja on saanut kauniin kullanruskean värin. Jätä jäähtymään.

raparperitahna:

Ota voi huoneenlämpöön. Mittaa raparperit, puolet sokerista ja vesi kattilaan ja keitä seosta n. 15 min tai kunnes raparperit ovat täysin hajonneet. Soseuta seos sauvasekoittimella sileäksi massaksi. Ota kattila liedeltä ja anna jäähtyä hetki. Lisää kattilaan soseutetun raparperin joukkoon keltuainen ja loput sokerista. Kiehauta seos koko ajan sekoittaen. Siirrä seos kylmähauteeseen ja vatkaa käsivispilällä niin kauan kunnes seos on jäähtynyt huoneenlämpöiseksi. Lisää voi pieninä paloina ja vatkaa sekaisin tasaiseksi tahnaksi. (Huom! Mikäli voi on liian kylmää, se ei sekoitu massaan. Mikäli massa on puolestaan liian lämmintä, sulaa voi siihen. Ole siis tarkkana lämpötilojen kanssa.) Laita valmis tahna jääkaappiin kylmettymään.

tortun kasaaminen, viimeistely ja koristelu:

Levitä raparperitahna tasaiseksi kerrokseksi pohjan päälle. Vaahdota kerma ja levitä se raparperitahnan päälle. Kaada metsämansikat kakun pinnalle. Koristele esimerkiksi myrkyttömin luonnonkukin. Kakku kannattaa kasata juuri ennen tarjoilua, jotta pohja ei vety. Raparperitahnan ja pohjan voit kuitenkin tehdä hyvin edellisenä päivänä tai aikaisemminkin.