Studiovalot, talven kuvauksen pelastajat???

Vihjasinkin jo viime postauksessa, että reilun viikon takainen sunnuntai meni studiovalojen käyttöä harjoitellessa. Ikinähän en olisi kyseisiä systeemejä saanut itse aikaiseksi hankittua, mutta superavulias serkkuni mies hoiti koko helahoidon minulle ja vieläpä oikein sopuhintaan.

Koko talven olen tuskaillut kuvaamista. Lyhyt valoisa aika on pistänyt aikataulut aika tiukoiksi ja välillä on tuntunut, että ennen niin kiva kuvausharrastus on muuttunut nopeaksi pakkopullaiseksi suorittamiseksi. Ja mikä hirveintä, aina en ole edes ollut tyytyväinen kaikkiin tänne laittamiini tuotoksiin. Nyt tuli asiaan muutos, kun nainen sai kauan kaipaamansa studiovalot.

Hieman ehdin serkkuni miehen Hanneksen kanssa treenata valojen käyttöä. Softboxia siirtelimme ja testailimme ja ihmettelimme millaisia kuvia oikein saimme aikaan. Postauksen päärynä- ja viinirypälekuva on otettu studiovaloa apuna käyttäen. Tärkeintä minulle on, että kuvaan saisi samaa fiilistä kuin mitä luonnonvalolla kuvatuissa kuvissa on. Mielestäni aika kivasti onnistuin.

Serkkuni ja hänen miehensä ovat muuten aloittaneet bloggarielämän. Kannattaa käydä kurkkaamassa uutta ruokablogia hannijaaleksanteri. Reseptit ovat ihania ja kaiken lisäksi vielä gluteiinittomia.

Tässä meinaa olla vaikeuksia sopeutua sateeseen auringossa vietetyn viikon jälkeen. Täytynee kenties ruveta pahimpaan ärsytykseen leipomaan:)

-Doro-

Musta tausta on DIY: musta kameralaukku ja kangaskassi.

Todellisuus blogin takana...

Pilalle menneet pursotukset.

...ei ole aina niin ruusuista kuin miltä se kuvissa näyttää. Jälleen minulle tapahtui se, mitä kaikkein vähiten toivoin, katastrofi leipomusten kanssa. Liivate leikkasi kiinni moussekakussa, kermapursotukset menivät pieleen, pikkuleivistä tuli totaalisen rumia ja täytekakkua tuli kostutettua liiaksi, niin että jääkaapin hyllykin oli lopulta märkänä.

Epäonnistuminen on hirveää ja vielä kamalamman siitä tekee se, että on bloggari. Pilalle mennyt herkku tarkoittaa samalla myös pilalle mennyttä postausta. Ainakin minulla aika on niin kortilla, ettei uuden tekeminen ole ainakaan saman päivänä aikana mahdollista. Sitä on huomannut, että kaikkensa sitä tekee pelastaakseen leipomukset. Aina ei kuitenkaa onnista ja silloin roskis on ainoa oikea paikka pilalle menneille tekeleille.

Huomenna sunnuntaina juhlimme poikani synttäreitä. Alussa kertomani epäonnistumiset olivat täyttä totta. Tällä kertaa minun ei tarvinnut heittää moussekakkua lukuunottamatta mitään roskiin, vaan sain kuin sainkin pelastettua herkut. Rumat kermapursotukset kaavin kakun pinnalta ja uudet pursotukset tein siten, että vanhat sotkut peittyivät. Pikkuleipien koristelussa osasin onneksi lopettaa kahden kohdalla. Loput pikkuleivät onnistuivat. Täytekakku on kostea, mutta onneksi äitini ja mieheni pitävät liian kosteista kakuista.

Tänään on kaikki valmista ja vain siksi, että huomenna täytyy kuvata. Onneksi vieraat saapuvat vasta kahden jälkeen. Ja onneksi vieraita tulee. Nimittäin herkkubloggarien suurin ongelma taitaa olla se, kuka kaikki herkut syö. Huomisen vatsat on valittu, mutta yleensä syöjistä on pulaa.

Edellisen ongelman olen ratkaissut tekemällä hyvin pieniä määriä leipomuksiani. Nämä pienet määrät menevät yleensä mieheni vatsaan. Itse jätän yleensä aina herkuttelun väliin. Joku voisi kysyä, että miksi. Voin sanoa, että on pakko vaikka mieli tekisi. Muuten täytyisi lähteä aika pian vaateostoksille. Maistan yleensä vain suullisen varmistuakseni koostumuksesta ja mausta. Onneksi poikani päiväkodissa ja omalla työpaikallani ollaan herkkujen perään. Suurimman ongelman kuitenkin aiheuttaa se, että en kehtaa viedä parhaimillaan kolme päivää jääkaapissa olleita leipomuksia enää kenenkään syötäväksi.

Hieman tässä nyt tuli avattua sitä, mitä blogiarki voi pahimmillaan olla. Edelliset olivat omia ahdistuksen hetkiäni ja onneksi huonoja hetkiä tulee harvoin. Olisipa kiva kuulla onko muillakin herkkubloggareilla samat ongelmat vai koetteko kenties jotkut muut asiat ongelmiksi. Kommentoikaa ihmeessä.

Hmmmm...viikonlopun jatkoja!
-Doro-

Rumaakin rumemmat pikkuleivät.

Behind the scenes...raparperi-marenkitorttu

Raparperi-marenkitortun kuvaan halusin rosoisen taustan tasapainottamaan tortun sliipattua ja hienostunutta olemusta. Koska ilmatkin ovat sopivasti lämminneet, päätin ottaa kuvat ulkona vanhan navetan seinää vasten. Olen kerran aikaisemminkin käyttänyt samaa seinää kuvan taustalla. Käy kurkkaamassa vappudonitsikuvat tästä linkistä, niin tiedät mistä puhun.

Ulkona kuvaaminen voi valon kannalta olla haasteellista. Tortun kuvauspäivänä oli poutaista, puolipilvistä. Kun aurinko paistoi, heitti marjapuska ikävät varjot kuvan taustalle. Edes refla ei auttanut varjojen poistamisessa. Muutenkin auringon suora valo on aivan liian "kovaa" ruokakuviin. Niinpä odotin aina pilveä auringon eteen ennen kuin napsasin kuvan.

Minulla kiehuu juuri parhaillaan liedellä herkku kuusenkerkistä. Siitä lisää lähiviikkoina tai kenties jo lähipäivinä...

-Doro-

behind the scenes + facebook

Olen täysin unohtanut mainostaa täällä blogissa uusia hienoja facebook-sivujani. Sivuille pääset oikean kulman facebook-linkistä. Käy tykkäämässä sivua, jolloin saat tiedon blogin päivityksistä reaaliaikaisesti omaan uutisvirtaasi.

Suklaa-mokkawhoopiet kuvasin jo tovi sitten. Lupailin niiden osalta behind the scenes -kuvia. Tässäpä niitä nyt on. Mitään kovin kummaa ja uutta kuvissani ei ollut. Huomioitavaa on ehkä se, etten käyttänyt lainkaan paljon suosimaani reflaa. En pehmentänyt sillä lainkaan ikkunasta tulevaa valoa. Valo kun oli sellaisenaan mielestäni aika  hyvä. Sää oli pilvinen, jolloin pilvet hoitivat suurimman työn valon pehmentämisestä.

Halusin whoopiekuvista aika tumman puhuvia, joten käytin taustalla suosikikseni muodostunutta mustaa samettihametta. Lisäsin varjoa kuvan oikeaan reunaan, mustalla levyllä. Näin whoopiesien kolmiulotteisuus korostui varjojen myötä.

Light roomilla viimeistelin kuvan sävyt, tosin paljoa en tehnyt sillä hommia. Tässä vielä valmis kuva ja vertailuna kännyllä otettu kuvaushetken otos.

Seuraavassa postauksessa luvassa raparperiherkkua.

-Doro-

Behind the scenes...Appelsiini-tyrnitorttu ja appelsiinitartalaetit!

Jälleen olen ottanut iloksenne behind the scenes -kuvia. Mitään uutta tajunnan räjäyttävää kerrottavaa minulla ei näistä kuvista ole. Lähinnä kannattaa kiinnittää huomiota valoon.

Torttukuvissa valo tulee reflan vastakkaiselta suunnalta. Yleensä himmennän ja pehmennän luonnonvaloa laittamalla reflan valon ja kuvattavan tuotteen väliin. Tällä kertaa kuvasin tortun lattialla ja olin noin kolmen metrin päässä ikkunasta. Valo oli juuri sopivaa ja himmennyksiä ei tarvittu. Lähinnä keskityin himmentämään varjoja reflalla ja ikean laatikon kannella valon vastakkaisesta suunnasta.

Tartalettikuvissa asettelin leivokset keittiön pöydälle. Valon suunta oli sivusta sekä edestä. Alkuun laitoin reflan ainoastaan sivulle. Edestä tuleva valo oli kuitenkin niin voimakasta, että lopulta päädyin laittamaan reflan himmentämään sitä.

Tämmöistä tänään. Yritän ehtiä laittamaan helpon ystävänpäiväherkun tänne vielä ennen lauantaita.

Kivaa loppuviikkoa!
-Doro-

behind the scenes...vaahterasiirappi-pekanpähkinä -kuppikakut!

Tervehdys taas. Jällen luvassa behind the scenes -postaus. Lupailinkin viimeksi, että kerron hieman tumman/mustan taustan käyttämisestä kuvissa. Mustan taustan käyttöön liittyvät kikat olen oppinut kantapään kautta. Olen aina kadehtinut onnistuneiden tumman puhuvien ruokakuvien ottajia. Miten heidän mustat taustansa ovatkaan olleet niin mustia ja tasaisia. Alkuun yritin itse laittaa kuvien taustalle niin mustaa kartonkia kuin tummia kankaitakin. Koskaan en kuitenkaan onnistunut saamaan kunnollista mustaa, tasaista taustaa.

Jälleen aloin selvitellä asiaa netin ihmeellisestä maailmasta. Päädyin jos jonkinmoiselle valokuvaussivustolle. Toisissa neuvottiin käyttämään kuvankäsittelyohjelmia taustan aikaansaamiseksi. Minulla ei kuitenkaan ole monimutkaiseen kuvien käsittelyyn aikaa, joten halusin vastauksen, jota käyttää itse kuvaustilanteessa.

Uskomatonta mutta totta, vastaus on musta sametti. Musta samettikangas nimittäin imee itseensä parhaiten valoa, joten taustan tasainen tummuussa selittyy kyseisellä ominaisuudella. Itselläni sattui olemaan kirpparikassissa ikivanha, pitkään käyttämätön samettihame. Se sopisi mainiosti ruokakuvaukseen.

Kuten kuvista näkyy, roikkuu musta samettihameeni suunnilleen suorassa taustalla. Koska sametin valonimukyky on niin hyvä, ei pienet rypyt haittaa lainkaan toisin kuin esim. muita ohuita tummia kankaita käyttäessä. Nyt siis vain kaappeja penkomaan, josko mustaa samettia sattuisi löytymään. Myös kangaskauppojen alelaareista saattaisi samettipaloja löytyä. Olen myös miettinyt mustan villakangastakin potentiaalia. Minulla sellaista ei ole, mutta jos sinä omistat sellaisen, niin testaa ihmeessä, josko sekin toimisi hyvin valoa imevänä elementtinä. Niin ja kerro kokeilustasi minulle!

Jälleen kerran olen käyttänyt reflaa (iso valkoinen kangas) luonnonvaloa pehmentämään. Ohessa näet reflan merkityksen. Vasemmalla on käsittelemätön kuva, joka on otettu ilman reflaa. Oikealla taas on kuva reflan kanssa otettuna. Lisäksi valkoinen laatikon kansi on häivyttämässä varjoja valon vastakkaiselta puolelta.

Oikeanpuoleista kuvaa olen käsitellyt kuvankäsittelyohjelmalla vielä kauttaaltaan lisäämällä mm. kuvan kirkkautta, korostamalla vaaleita osioita ja säämällä valkotasapainoa hieman lämpimämmäksi. Käsitelty kuva löytyy näiden kuvien alta.

Tämmöistä tällä kertaa. Kertokaahan ihmeessä oliko samettikeksintöni jo entuudestaan teille tuttu?

-Doro-

Behind the scenes...cantuccinit!

Hyvää uutta vuotta 2015!
Lupailin joulun jälkeen postailla hieman kuvankäsittelyn merkityksestä valokuvauksessa. Pyrin aina ottamaan mahdollisimman "hyviä" kuvia kameralla. Yleensä kuitenkin aina muokkaan kuviani jollakin tavalla. Käytän light roomia kuvankäsittelyyn. Sain siihen pikapikaopetuksen ystäväni mieheltä ja loput olen yrittänyt opetella itse yrityksen ja erehdyksen kautta. Ohjelmalla olisi varmasti minulle niin paljon enemmän annettavaa, en vain osaa hyödyntää sen kaikkia mahdollisuuksia. Yksi hyvä vinkki vaikeiden tietokoneohjelmien opetteluun on etsiä you tubesta opetusvideoita. Hakukenttään kirjoittetaan vain ohjelma ja haluttu toiminto (esim. light room, white balance).

Käytännössä rajailen kuvia uudelleen, mikäli sihen on tarvetta. Myös valkotasapainoa muokkaan, sillä yleensä se mättää minulla aina suuntaan tai toiseen. Cantuccinikuvissa minun ei tarvinnut rajata kuvia uudelleen, mutta kuvien kirkkautta muokkasin hieman. Oikeanpuoleinen kuva on alkuperäinen, vasemmassa kuvassa kirkkautta on säädetty astetta kirkkaammaksi. Lisäksi halusin hieman korostaa kuvien utuista tunnelmaa, joten lisäsin kuvaan valmiilla toiminnolla vaaleaa "harsoa" kuvan reunoihin. "Harso" myös suuntaa katsetta oleelliseen eli cantuccineihin.

Täytyypä joku kerta näyttää teille myös ennen ja jälkeen kuvat valkotasapainon muokkauksen jälkeen. Sitä kun kerran teen aika ahkeraan. Outoa, että näissä kuvissa valkotasapainolle minun ei tarvinnut tehdä mitään. Niin ja muistuttelen vielä, että mikäli haluat muokata kuvia mahd. paljon, kannattaa kuvat ottaa raw-muodossa ei esim. jpeg:nä.

Lopuksi vielä kuvat itse kuvaussessiostani. Kuten näkyy olen jälleen käyttänyt reflaa pehmentämään luonnonvaloa. Lisäksi olen laittanut suuret valkoiset heijastavat pinnat (ikean laatikoiden kannet) kuvan etualalle varjoja häivyttämään.

-Doro-

Behind the scenes: suolapähkinä-nougat -pikkuleivät!

Suolapähkinä-nougat -pikkuleivät sain valmistettua auringon jo laskettua. Eli minulla ei ollut käytössä luonnovaloa kuvaustilanteessa. Päätin kokeilla kirkasvalolamppua, jota kommenttiosuudessa on ainakin joku maininnut käyttävänsä kuvien valaistuksessa. Kirkasvalolampun valo on todella kirkas. Kirkkautta himmensin hieman vaalealla, valoa läpäisevällä reflalla.

Kameran valkotasapainon pistin automaatille ja otin muutaman koeotoksen. Samantein totesin, ettei ainakaan automaatti osaa valita oikeaa valkotasapainoa.

Jatkoin kuitenkin kuvien ottamista ja päätin, että hoidan valkotasapainon sitten kuvien käsittelyvaiheessa. Jotta valkotasapainon muuttaminen olisi kaikkinensa mahdollista, täytyy kuvien olla raw-muodossa. Kannattaa tarkistaa siis oma kamera ja se missä muodossa se kuvat ottaa. Moni saattaa tietämättää ottaa jpeg-kuvia, jolloin valkotasapainon säätämiseen on vähemmän välineitä.

Kuvasin keksit kuluneen uunipellin päällä. Taustaksi laitoin toisen samanlaisen. Pikkuleivät ovat mielestäni aika haasteellisia kuvattavia. Ne ei itsessään ole mitään kauniita. Jotta kuvasta saisi mielenkiintoisen, lisäsin sekaan nauhan ja hieman suolapähkinöitä.

-Doro-

Behind the scenes: helppo suklaakakku!

Helpon suklaakakun kuvasin luonnonvalossa, jota oli tarjolla suhteellisen paljon. Otin kuvat aika lailla puolen päivän jälkeen, jolloin koko olohuoneemme tulvi valossa. Siirsin sohvapöydän ikkunan viereen (ikkuna kuvassa vasemmalla) ja asetin pöydälle yhden valkoisen hyllytason. Tapetti sai toimia taustana. Se kun on harmaa, jossa suikertelee pientä vaaleaa kuviota. Varsinaisista blogikuvista ei erota tapetin kuviointia, vaan tausta näyttää tasaisen harmaalta (katso alla).

Vaikka valoa oli paljon, meinasi silti kakun oikeaan reunaan muodostua vahvoja tummia varjoja. Niitä vaalensin vaalealla heijastavalla kankaalla (myös valkoinen paperi toimii).

Kuvien rajaukset tein siten, ettei sohvapöytää näy kuvasta. Itse kuvanottovaiheessa räpsin kuvia aika rennosti, enkä ollut kovin tarkka rajauksista. Kuvankäsittelyvaiheessa kuitenkin rajasin kuvat uudelleen.


Seuraavassa postauksessa luvassa pikkuleipiä, joissa maistuu makea ja suolainen.

Hyvää viikon alkua!
-Doro-

Behind the scenes...(tiramisukuppikakut)

Tervehdys taas. Isänpäivän kuppikakut sain kuin sainkin blogiini ennen isänpäivää. Nyt jälleen vuorossa kuvien behind the scenes -osio.

Lauantai, jolloin kuppikakut kuvasin oli aika pilvinen päivä. Valoisa pilvinen sää on mielestäni paras kuvauksen kannalta. Tällöin valo ei ole liian kirkasta ja "kovaa", vaan pehmeämpää ja näin soveltuvampaa ruokakuvaukseen. Meidän uuden kodin keittiössä on se mahtava puoli, että ikkunoita on kahdella seinällä ja jopa pilvisellä säällä täällä on aika valoisaa. Päätin siis ottaa kuvat suoraan ikkunan edessä. Yleensä asetan leivonnaiset siten, että valo tulee sivusta. Tällä kertaa päätin kuitenkin ottaa kuvia, joissa valo tulee kuvan takaa. Tällöin kuvan fiiliksestä tulee ehkä hieman utuisempi.

Aluksi otin kuvia suoraan ikkunan edessä. Totesin kuitenkin aika pian, että valo oli pilvisestä säästä huolimatta liian voimakasta/kovaa ja näin ollen varjot korostuivat kuppikakuissani. Niinpä asetin suuren, pyöreän, valkoisen valoa heijastavan apuvälineeni ikkunan eteen. Näin valo pääsi läpi, mutta se oli huomattavasti aikaisempaa pehmeämpää.

Varjoja oli edelleen liikaa kuppikakkujeni edessä. Tarvitsin siis lisää valoa heijastavia pintoja kuppikakkujen vastakkaiselle puolelle (varjopuolelle). Kuvissa vasemmalla on Ikean laatikon lähes kiiltävä valkoinen kansi. Toisella puolella puolestaan pitelin valkoista suurta kirjekuorta. Näin varjot pienenivät huomattavasti.

Koska koivuinen työtaso keittiössäni ei ollut sitä mitä halusin kuvaani, repäisin palasen leivinpaperia kuppikakkujen alle. Leivinpaperi onkin oiva apu sekä stailauksessa että kuvauksessa.

Otin suurimman osan kuvista makrolinssillä. F-arvon eli kameran aukon säädin mahdollisimman suureksi (siis mahd. pieni f-arvo). Näin sain kuvaan haluamani epäselvän taustan. Mikäli et omista makrolinssiä ja haluat taustan epäselväksi, tulee sinun pelata etäisyyksillä. Eli taustakangas ym. tulee asettaa kuvattavaan kohteeseen suhteutettuna kauemmaksi kuin jos ottaisit kuvan makrolinssillä. Myös kuvattavien tuotteiden välillä pitää olla enemmän tilaa. Lisäksi kameran aukon pitää olla aika suuri eli f-arvon 4-5 -luokkaa. Ole tällöin kuitenkin tarkkana tarkennuksissa, jotta kuvistasi tulee mahdollisimman tarkkoja.

Eipä sitten tällä kertaa muuta. Toivottavasti näistä oli taas jollekin jotakin iloa.
-Doro-

Behind the scenes...vol.2

Vuorossa toinen behind the scenes -postaus. Viime viikolla leivoin haamu -kuppikakkuja Halloweenin kunniaksi. Leipomispuuhat kuten myös kuvaaminen tapahtuivat mökillä järkyttävässä kaaoksessa ja sekasorrossa. Kuvausvaiheeseen päästyäni oli ulkona jo pilkkopimeää, joten luonnonvaloa ei ollut mahdollisuutta käyttää. Niinpä päätin ensimmäistä kertaa kokeilla hehkulamppua valona. Tiesin, että valkotasapainon merkitys korostuisi, jotta kuvista tulisi edes jotenkin siedettäviä. Laitoin kamerassani valkotasapainoasetuksen (WB) automaatille ja toivoin parasta.

Yllättävän hyviä kuvia kamera otti automaattiasetuksella. Kuvien sävy oli ok. Tietokoneelle kuvat saatuani, päätin kuitenkin vielä hieman säätää kuvien valkotasapainoa kuvankäsittelyohjelmalla. Itse käytän light roomia ja senkin käyttö on meikälle vielä hieman haastavaa. Onneksi serkkuni mies on luvannut auttaa minua tämänkin asian kanssa.  

Yleensä pyrin ottamaan mahdollisimman hyviä kuvia, jotta kuvien käsittelyyn ei menisi juurikaan aikaa. Sitä kun on niin rajallisesti.  Yleensä aina joudun kuitenkin säätämään valkotasapainoa johonkin suuntaan. Vaikka kamerassa voi valita valkotasapainon kuvausolosuhteen mukaan, niin harvoin kamera kuitenkaan pystyy riittävän hyvään lopputulokseen.  Näissäkin haamu -kuppikakuissa jouduin vähentämään kuvien keltaisuutta. Vaikka olinkin kotikoneella tyytyväinen kuviin, näyttävät kuvat edelleen liian keltaisilta vanhempieni koneella. Tähän on syynä tietokoneiden näyttöjen erilaiset asetukset. Oman koneeni näytön olen pyrkinyt kalibroimaan käsisäädöin mahdollisimman hyväksi. Jotta täydelliseen lopputulokseen pääsisi, tulisi näyttö kalibroida erillisen kalibrointilaitteen avulla.

Kuten näistä behind the scenes -kuvista näkee, on valona minulla käytössä ainoastaan hehkulamppu. Asetin valon kuppikakkuihin nähden niiden sivulle. Jotta varjot eivät olisi liian voimakkaita eikä valo liian kovaa, asetin valoa läpäisevän pyöreän "kuvausapurini" lampun eteen. Luulen, että valkoisella leivin- tai silkkipaperilla pääsee samaan lopputulokseen. Vähensin varjoja entisestään kuvissa näkyvällä kirjekuorella. Valkoinen kirjekuori/paperi ym. valoa vasten heijastaa valoa kuppikakkujen varjopuolelle. Mitään telinettä minulla ei ollut kirjekuoren pitämiseen. Pidin kirjekuorta kädellä samalla kun kuvasin. Helpommalla pääset, jos taitat valkoisen A4/A3 -paperin keskeltä kahtia ja asettelet sen seisomaan valon suunnan kannalta parhaaseen mahdolliseen kohtaan. 

Jälleen kameran asetuksissa aukko (F) oli objeektivini pienemmillä mahdollisella asetuksella eli F2.8, toisin sanoen aukko oli mahdollisimman suurena. Näin siis kuvan syvätarkkuus heikkenee ja sain kuviini halutun epätarkan taustan. Epätarkka tausta mahdollistaa myös "huonon" taustan käytön. Näissä kuvissa minulla oli taustalla pyykkiteline, johon olin kiinnittänyt ryppyisen päiväpeiton.

Tämä tällä kertaa. Kurkistus kuvan ulkopuolelle luvassa taas ensi viikolla, mikäli vain ehdin isänpäiväleipomuksia leipomaan viikonloppuna.

Hyvää loppuviikkoa! Niin ja kommentoikaa ihmeessä jos jokin jäi askarruttamaan. Vastaan jos vain osaan.

-Doro-

Behind the scenes...

Muistan kun aloitin bloggaamisen vajaa kaksi vuotta sitten. Leivonta sujui muitta mutkitta, mutta leipomusten kuvaaminen sen sijaan tuotti harmaita hiuksia. Tuntui etten koskaan onnistunut luomaan ihailemieni ruokablogien kuvien kaltaisia otoksia. Siitä sitten alkoi armoton, mutta hitaasti etenevä harjoittelu. Alku oli tahmea ja hankala ja tuntui kuin koko valokuvakieli olisi ollut vain minua vastaan. Aukot, valkotasapainot, suljinajat ym. vain vilisivät silmissä.

Apua sain serkkuni valokuvaajaksi opiskelevalta mieheltä (nykyään hän on ihan oikea valokuvaaja Hannes Kainulainen). Oppien myötä tuli hankittua uusi kamera ja sen myötä sitten aloin saavuttamaan itseäni enemmän tyydyttäviä kuvia. Edelleen koen tarvitsevani harjoitusta, enkä ole vieläkään täysin tyytyväinen kuviini. Nälkä siis taitaa kasvaa syödessä.

Koko oppimisprosessini on tuntunut siltä kuin olisin joutunut keksimään pyörän uudelleen. Sen verran vaikeaa on ollut löytää selkokielistä, ymmärrettävää ja vielä ruokakuvaukseen liittyvää tietoa. Nyt kun jo ymmärrän hieman kuvauksen päälle, on tiedon etsiminen oikeine termeineen huomattavasti helpompaa. Ainoa rajoite uuden oppimiselle on aika, jota töihinpaluuni jälkeen on ollut hyvinkin rajallisesti.

Yksi ilta pohdiskelin edellistä ja mietin, miksi minä en voisi jakaa omia vinkkejäni parempien ruokakuvien aikaansaamiseksi. Niinpä keksin aloittaa "behind the scenes" -postaukset. Näiden postausten tavoitteena on osoittaa, miten omat ruokakuvani syntyvät ja antaa mahdollisuus kurkistaa kuvan "ulkopuolelle" sinne, minne ei normaalisti näe.

Toivon, että omista vinkeistäni voisi olla apua niille, jotka ehkä kamppailevat omissa otoksissaan samojen asioiden kanssa, jotka tuottivat minulle harmaita hiuksia blogiurani alussa. Ehkäpä joku loistokuvaaja innostuu jakamaan myös omia vinkkejään kommettiosuudessa tai kertomaan, miten minä voisin onnistua paremmin.

Asiaan siis. Ensimmäiset behind the scenes -kuvani on näpsäisty kännykkäkameralla pikaisesti sitruuna-unikonsiemen -kuppikakkujen kuvaussession päätyttyä. Koska valoa alkaa olla jo aika rajallisesti, eikä salamalla saa hyviä kolmiulotteisia kuvia, toteutan kuvauksen mahdollisuuksien mukaan lasiverannallamme. Ikkunat ympäröivät huonetta kolmelta seinältä. Kameran asetin ikkunattoman seinän puolelle. Muussa tapauksessa olisin aiheuttanut turhia varjoja kuviini.

Luonnonvalo on yleensä paras mahdollinen valo. Pilvinen päivä parempi kuin aurinkoinen. Ja nyt valon vähentyessä, alkaa kamerajalustalla olemaan aika suuri merkitys. Jalustan ansiosta pystyn ottamaan pitkällä suljinajalla tarkkoja kuvia. Suljinaika on siis se aika, joka on käytännössä kameran laukaisimen painamisen ja itse "räpsähdys"äänen välissä. Valoa pääsee kameraan koko suljinajan. Mitä pimeämmät kuvausolosuhteet sitä pidempi suljinaika. Kädessä kameraa pitelemällä ei saa tarkkoja kuvia, vaan on oltava jalusta ja joissakin tapauksissa jopa kaukosäädin kuvan ottoa varten.

Kännykällä ottamissani kuvissa näkyy etuvasemmalla valkoinen, iso, pyöreä kangas. Sain sen yllätyksenä serkkuni valokuvaajamieheltä. Saadessani sen, en vielä tiennyt, miten tärkeän roolin se saisi tulevissa kuvissani. Tämän pyöreän kankaan, jonka nimeä en siis tiedä, avulla saan lisää valoa kuviini. Asetan kankaan valoa vasten, jolloin se heijastaa kuvaan lisää valoa ja samalla myös vähentää tummia varjoja. Periaatteessa mikä tahansa valkoinen kangas ajaa saman asian.

Kuvan taustalle olen laittanut tavallisen kaupasta saatavan ruskean mattapintaissen lahjapaperin. Alla on pinnasängyn toinen reuna pitämässä paperia paikoillaan. Kuvissani ei näy näissä kännykkäkuvissa näkyvät lahjapaperin rypyt. Tähän on syynä käyttämäni kameran objektiivi ja sillä saatava aukko (f-arvo). Mitä pienempi f-arvo sitä suurempi on kameran aukko ja sitä enemmän valoa objektiivin läpi menee. Aukko vaikkuttaa myös kuvan syväterävyyteen. Mitä enemmän valoa objektiivin läpi menee, sitä huonompi syväterävyys. Tämä ominaisuus on juurikin se, mikä saa ruokakuvan taustan epätarkaksi. Tätä pidetään yleensä tavoiteltavana ominaisuutena ruokakuvissa.

Kameran objektiivilla on siis järisyttävän suuri merkitys hyvin ruokakuvien aikaansaamiseksi. Jos johonkin kannattaa panostaa, niin hyvään objektiiviin, jolla on mahdollista saada pieni f-arvo. Pienellä arvolla tarkoitan n. f/2-3. Omalla objektiivillani pääsen f/2.8 -arvoon ja se riittää vallan mainiosti taustan tarkkuuden vähentämiseen.

Kuvan stailaus on mielestäni ehdottomasti kivointa puuhaa. Otan kuvia milloin missäkin ja mielestäni on hauskaa kokeilla kaikkea uutta. Kännykkäkuvissa näkyvä vanha kellarin ovi on yksi käyttämistäni efekteistä. Olenpa ottanut kuvia myös vanhan navetan perutuksilla ja kotitalomme portailla. Mielikuvitus on vain rajana.

Seuraavassa behind the scenes -postauksessani pääsette taas näkemään yli kuvarajojen. Ehkäpä mainitsen muutaman sanan myös valkotasapainosta (joka tuottaa minulle tuskaa) jne.

Toivottavasti tästä oli jotain hyötyä.
Hyvää loppuviikkoa! Yritän vielä tällä viikolla ehtiä ottamaan kuvia halloween kuppikakuistani ja jakamaan ne täällä teidän kanssanne.

-Doro-